Vauhti von Hapsenkakkiainen vietti keskiviikkona 6.6. kolmevuotissyntymäpäiväänsä. (Harva-)Hapsiainen alkaa siis olla jo miehen iässä!

Kolmevuotias Vauhti on:

Varsin uskottavannäköinen vahti. Kullaalla Hapsi viihtyy pihassa vaikka koko päivän, ja makoilee aina keskellä yläpihaa (sepelillä, vaikka nurmikko on parin metrin päässä), mistä kukaan ei pääse ohi ilman että Hapi huomaa.

Poukkiksen paras kaveri ja laumatoveri. Poukin tassun alla Vapi on edelleen, vaikka Tärkeiden Asioiden (kuten luiden ja metsästä löytyneiden aarteiden, esim. jäniksenraatojen) kyseessäollessa Hapsi lyö nyrkin pöytään Mutta silloin Vauhtia vähän hirvittää, kun täti innostuu leikkimään ihan kunnolla -tosin täysillä leikkivä Louhi taitaa hirvittää kaikkia Poukin kavereita

Miehinen miesYllättävästi se ruipelokin on viime kesästä miehistynyt, vaikka kesäturkissa taas alkaa ollakin. Saas nähdä millainen mörssäri siitä tulee, jos sama tahti jatkuu!

BH Vauhti. Ei täydellinen harrastuskoira, näyttelykoiraksi turhan suuri ja luonteessakin on puutteita. Aina Hapsi silti tekee parhaansa emäntää miellyttääkseen. Meidän höntti blondi pölvästi. Maailman paras Vauhti

Vähänlaisesti on taas tullut päiviteltyä, mutta tässäpä sitten yhdessä putkessa koko kevään touhut!

Huhtikuun alussa käytiin Pellossa Lappalaiskoirat ry:n kevätpäivillä, jossa Mira ja Norri korkkasivat tokon alokkaan hienosti heti helpolla ja varmalla ykkösellä.

Erkkarikehässä Talvitien Marjan arvioitavana kävi koko kööri, menestystä ei pahemmin niitetty. Vauhti sai ylikorkeudesta H:n, kun "ei viitsi hylättyäkään antaa"

Suuri, mittasuht. hyvä edestä niukasti kulmautunut uros. Hieman kapea kallo, hyvänkokoiset mutta haja-asentoiset korvat. Pysty olkavarsi, hyvä kaula, hyvät takakulmaukset, hyvä karvan pituus mutta pohjavilla puuttuu, peitinkarva voisi olla karheampi. Liikkuu hieman ahtaasti takaa.

AVO H

Cáhpe-veikka kävi Taikarumpulan uroksista kehässä myös

Louhi ja Norri olivat kummatkin avoimessa luokassa nartuissa, joten pikkutytöistä ei tällä kertaa ole kehästä kuvia, harmi kyllä. Mutta todistettavasti Poukkikin kehässä kävi!

Kookas, sekä edestä että takaa hieman niukasti kulmautunut. Hyvä pää, kookkaat korvat. Hieman pehmyt karva ja pohjavilla puuttuu, voisi liikkua paremmalla potkulla. Hyvin tyypillinen käytös.

AVO ERI SA AVK2

Pou käyttäytyi kehässä melko reippaasti, tuomarin lähentelyt oli ihan ok, mutta kehässä juokseminen oli Louhille aika kammottavaa. Ja vielä kun sinne joutui kolme kertaa! Noh, en kaatunut Poun paniikkisissa kehästäpoistumisyrityksissä, joten suunnilleen kunnialla selvittiin. Ja Poustille kelpasi lihapullat oikein mainiosti koko esiintymisen ajan

Napu pyörähti valiokehässä myös, mutta PN-kehästä Boheemit taidettiin poistaa ensimmäisessä ryppäässä. Ihan hyvä niin, ainakin me oltiin pyöritty siellä ihan tarpeeksi!

Pellon reissulla lenkkeiltiin vähän siellä ja täällä, seuraavat kuvat ovat kuitenkin Iisalmesta. Poroveden jäällä poseerattiin nätisti...

...ja ilmeellä.

Jäällä myös leikittiin porukalla..

...ja yksittäin...

...kovaan ääneen huutamista unohtamatta.

Rankat huvit vaativat toki energiatason säännöllistä ylläpitämistä!

Pellon pikavisiitin jälkeen tehtiin kohtapuoliin uusi visiitti Iisalmeen, kun junnut Vauhti ja Norri kävivät Maaningalla MH-kuvauksessa. Vapin kuvaus saa vielä ihan oman postauksen, mutta todettakoon sen verran, että hengissä Hapi selvisi, vaikka välillä sitä varmasti epäili 

Samalla reissulla käytiin Kuopiossa treenaamassa, ja yllätys yllätys, lenkkeiltiin jäällä. Kuopiossa pääsi jo hiekalle treenaamaan!

Pitäisiköhän hakea jo Hurtalta sponsorirahaa?

* * * * * * * * * *

Kevät on ollut muuten kaikin puolin mutkaton, kiireinen kylläkin, ja Louhikin on huomattavasti paremmassa kunnossa viime vuoteen verrattuna. Suruakin tälle keväälle kuitenkin osui, kun Pyry kultaisen vaivat pahenivat niin, että Pyryn oli aika päästä ikiunille.

Koirattomien Helsingin vuosien lenkkikaveri, Louhin alkuaikojen treenikaveri, kolmas koira, hoitokoira,  Vauhdin paras painikaveri.

Nuku hyvin Pyry.

Muutama viikko sitten meidän poppoo oli talviloman vietossa Sodankylässä, Porttipahdan rannalla, Sodankylän erämiesten mökillä.

Vauhti vähän suunnitteli ulkokoiraksi ryhtymistä, mutta häkissä olo suljetun oven takana ei ollutkaan enää niin hauskaa. Että nyt pieni porokoira jätettäisiin yksin ulos!

Porttipahdan jäällä tuli lenkkeiltyä ja lumikenkäiltyä sekä uskomattomassa auringonpaisteessa, että vaakasuoraan tulevassa lumimyräkässä.

Yhtenä aamuna Nasti joutui Tehtävää suorittamaan, kun tytöt saivat Vauhdin pannan pois pojan päästä leikin tiimellyksessä. Vapaaehtoisia ei löytynyt, panta kun oli umpihangessa viitisen metriä kelkkauran vieressä... Mutta Naps hoiti homman varsin mallikkaasti!

Tankavaara käytiin valloittamassa lumikengät jaloissa. Vaaran huipulle meni varsin mukava, tallattu ura, takaisin tultiinkin umpisessa...

Myös Saariselän lumikenkäreittejä tuli kokeiltua, siellä tosin kulki helpommin ilman niitä lumikenkiä, ja päiväreissut Ivaloon ja Inariin tehtiin myös. Ohi ajaessa käytiin myös Kaunispäällä maisemia katselemassa, tulipahan siellä koettua pieniä jännityksen hetkiäkin, kun parinkymmenen poron tokka juoksi hyvin läheltä ohitse, meillä tietysti koirat vapaana... Kiltisti kaikki kuitenkin tulivat kytkettäviksi

Viikonloppu menikin sitten Vuotsossa Vuomaselän poroaidalla Porokoirakerhon paimennustapahtumassa. Perjantaina oltiin talkooapuna poroja siirtelemässä aitaan, lauantai ja sunnuntai menikin sitten omia suorituksia jännittäessä ja muita katsellessa.

Norri tapasi aidalla Peppi-siskonsa. Peppi oli Pörriä aika paljon tukevampitekoinen! Peppi oli testissä perjantaina, ja sai kuulemma mallikelpoisella suorituksellaan KP:N.

Lauantaina aitaan meni Louhi. Kisa-aidat oli suuret ja lunta aika paljon, mutta ongelmitta Pou porot haki ison aidan perältä kertalaakilla Pienempi aita meinasikin jäädä liian pieneksi, neidillä olisi ollut intoa tehdä hommia vähän kauemminkin...

Aidasta toiseen siirryttäessä koira oli vapaana. Pou ei pahemmin kannustusta tarvinnut, toinen odotti lähtölupaa aika innolla!

Pisteitä tuli tänä vuonna puolitoista vähemmän kuin viime vuonna, mutta emme valita. Louhilla oli ihan älyttömän kivaa, ja oli ihan mahtavaa nähdä pikkukoira noin hyvässä vireessä! Poukin työskentelyä oli kyllä tosi kiva katsoa Ja kuten yksi tuomareista kilpailuillan keskustelutilaisuudessa sanoi, porot huomasivat isossa aidassa heti ne isoegoiset koirat, mutta pienempi aita oli näille koirille ehkä turhan pieni. Iso ego vaatii isot aidat!

Sunnuntaina oli Norrin testipäivä, ja koska Miraa jännitti, ja pelättiin Norrin tuo huomaavan (Pörri kun jännitti poroja jo valmiiksi), "uhrauduin" menemään Pörrin kanssa aitaan. Ja meillähän oli vallan kivaa! Liekaporolla alkoi itseä kieltämättä vähän jo epäilyttää, kun Norri kiersi poron hyyyyvin kaukaa, ja kutsuttaessa piiloutui tuomareiden taakse Ei meitä vielä kuitenkaan hylätty! Varsinaiseen testiin pääsyä odotellessa Norri vaikutti ihan reippaalta, ja katsellessa se vähän jo uskalsi haukahtaa porolle, mistä tuli tietenkin suurensuuret kehut. Aitaan mentiin sitten sillä mielellä, että Nooran edes vähän saisi poroista innostumaan, ja tavoitehan täyttyi! Aika kauan Porri kulki ihan vain jaloissa kiinni, mutta kovalla kannustuksella ja kehumisella innostui lopulta porojen perään lähtemää! Alkuun siinäkin vain muutaman pätkän, mutta lopulta taisi Norrikin tajuta jutun juonen Lopussa Norppa oli jo melkein vaikea saada poroilta pois! Pörrin testi ei mennyt läpi, mutta ihan mukavasti Norrilla taisi jotain jäädä hampaankoloon. Parin vuoden päästä sitten uusi yritys Miran kanssa.

Porri oli kyllä suorituksensa jälkeen varsin tyytyväisen oloinen, ja kun sai vielä valtavat, koko aidastapoistumismatkan kestävät kehut, niin Pörri Orvokki oli aika polleeta tyttöä Ennen aidaltalähtöä otettiin vielä mökkiporukan poseeraus, ja siinäkin Norri on kyllä varsin väsyneen, mutta onnellisen näköinen

Reissu oli taas varsin antoisa, ja taidettiin olla kaikki ihan tyytyväisiä koirien suorituksiin. Pou piti tänä vuonna yksin Taikarumpuloiden mainetta yllä, saapi nähdä jos ensi vuonna vastuu siirrettäisiin muiden harteille. Katsellaan miten käy

Videoita paimennuksista kuvattiin, mutta kuulemma niille pitäisi jotain tehdä ennen esillelaittoa, joten kärsivällisyyttä. Johonkin ne laitetaan kunhan ehditään (ja jaksetaan)

Alkuvuosi on ollut uskomattoman kiireinen, ei ole paljon muuta ehtinyt tehdä kuin istua koulussa, ja illat vielä kotonakin koulutöitä tehden. Onneksi lenkitysapu on käden ulottuvilla, niin koirat eivät sentään ole joutuneet emännän pitkistä päivistä ja kiireistä kärsimään Treeneihinkään ei ole ehditty kuin kerran tänä vuonna. Kotona ollaan sitten naksuteltu temppuja ja Hapsi on päässyt esineitä hakemaan. Taitaa muuten olla meikäläisen naksuttelutaidoissa jotain vikaa, kun saan samassa ajassa jollei jopa nopeammin opetettua Louhille ihan perinteisellä houkuttelulla saman asian mitä Vauhdille naksulla

Muutama viikko takaperin käytiin kokeilemassa Valkjärven jään kantavuutta, ja kuivina selvittii koko lenkki.

Tytöillä oli lenkillä mottona "Vapi lyttyyn", taitaa olla aika rankkaa olla porukan ainut poika. Välillä sitä ihmettelee, kun toiset saa koiristaan sellaisia hyväntuulisia yhdessäjuoksukuvia, ja meillä koirat on vaan sellainen painiva musta huutava möykky, kun pääsevät vauhtiin. Nyt tallentui yksi juoksukuvakin, en sitten teidä että onko tämäkään niin hyväntuulinen Koodinimi: pojat poikki ja pinoon.

Systerykset lihapullankerjuulla. Ja mitä sitten tapahtuukaan...

Missä on huomiota tarjolla, siellä on myös Vapi

Pou esittelee Tuurista tuomisina saatua heijastinliiviä. Istuu muuten koon puolesta just eikä melkein, nykyään Poun ruoka-annosta säädellään sen mukaan, miten hyvin liivi menee kiinni

Hengähdystauoilla Porri keskittyi huutamiseen...

Nasti kieriskelyyn...

Ja Hapsi hönöltä näyttämiseen. Sen taidon Hapi kyllä osaa!

Seuraavana vuorossa onkin talviloma pohjoisessa, poroaidassa pyörähdys Poukin kanssa ja sitten vaan odotellaan kevättä

Tammikuun lopulla tehtiin perinteinen keikka pystykorvien jalostuspäivien näyttelyyn Kuopioon, Iisalmen toimiessa tukikohtana. Matka alkoi varsin mukavasti lämpömittarin lukemien laskiessa kun etelä-Suomi jäi taakse. Juvalla polliisi halusi välttämättä ottaa meistä kuvan, kuski taisi olla poliisisetien mielestä niin hurmaava, kröhöm 

Reissu kesti tällä kertaa vain viikonlopun yli, perjantaina tultiin ja ma aamulla seiskan aikaan lähdettiin. Eipä siinä paljon ehditty kuin lenkkeillä ja pyörähtää näyttelykehässä, tosin lauantaina Mira oli ilmeisesti huvitusta vailla kun raahasi meidät hiihtolenkille. Kaksi kaatumista, yksi kolautettu pää ja väsynyt veturi Vauhti oli lenkin saldo, tosin varsin pätevästi veturi hoisi hommansa Muuten lenkit tehtiin hyytävässä pakkasessa jäällä, kameralle vähän turhan myöhäiseen ajankohtaan.

Näyttelyyn lähdettiin vain junnujen kanssa, Louhi sai kylmänarkana jäädä kotiin, ja Naps hyvänä emäntänä jäi pitämään systerille seuraa. Päätös oli kieltämättä fiksu, Poukki-parka olisi jäätynyt toppauksista huolimatta, kun pakkanen hipoi kolmeakymmentä

Tuomarina oli Paula Heikkinen-Lehkonen. Vapin arvostelu meni näin:

Hyvät mittasuhteet, mutta hieman kevyt kokonaisuus. Rintakehä voisi olla hieman kevyempi ja luusto järeämpi Hyvä pään profiili, mutta pää on hieman kapea. Hyvät raajojen kulmaukset ja kevyet liikkeet. Karva on melko pitkää, mutta karheaa. Musta vaalein merkein. Silmät voisivat olla tummemmat.

AVO ERI1

Korkeutta tuomari sai Vapille 53 cm. Ehkä hieman alakanttiin? No, ei parane valittaa Vähän epäilyttää myös arvostelussa tuo, että rintakehän pitäisi olla kevyempi... Onkohan käynyt ajatusvirhe ja rintakehän pitäisi olla myös järeämpi, mene tiedä. Esiintyminen oli taas vähä sinnepäin, Hapsin huomio oli jossain aivan muualla kuin minussa. Ilmeisesti kehä kuin kehä, niin saan koiran jähmeäksi ja yhteistyöhaluttomaksi, great.

Norri-poronen kävi bikinikierroksella esittämässä terhakasta hännänkantoaan ja hienoa tassujenpaleluhyppelyä, ainakin allekirjoittaneen oli pakko yleisössä nauraa Vaan ei saa pilkata toista, Porri oli ihan reipas hurjasta palelusta ja tuomarin hurjasta takista huolimatta. Minkäs sitä koira karvoilleen mahtaa