Ollaan jonkin verran nyt tehty noita lammashommia, ei kylläkään päivittäin muiden työkiireiden takia. Meillä on tällä hetkellä lampaita kymmenellä laitumella, tosin kaikkiin Louhi ei pääse mukaan. Toisissa laumoissa sijainti estää koiran mukaantulon, toisissa liian päällekäyvät lampaat;)
Tärkein homma on tietenkin lampaiden laskeminen; onko kaikki tallessa ja hyvissä voimissa. Sen lisäksi varmistetaan ettei yksikään päkä ole ojissa, ja että aita on kunnossa. Varsinkin metsän keskellä olevien laitumien aidat on syytä tarkistaa huolella, hirvet eivät nimittäin paljon lammasverkosta piittaa.
Ylläolevassa kuvassa pikkupaimen tarkkailee liikehtiviä lampaita. Tuon ilmeen kun Lou ottaa tietää, että kohta se lähtee..
..Ja tässä homma on "hoidettu", lampaat ajettu jonkin matkaa eteenpäin.
Loun paimennusinto on hyvin ajoittaista, lähinnä sellaista sytyttelyä. Ja usein käy niin, että pienen ajon jälkeen vuoro vaihtuu ja lampaat juoksee laumana koiran perässä. Olen itse asiassa pannut merkille, että lampaiden kanssa Louhi ei pidä etäisyyttä yhtä hyvin kuin porojen kanssa, vaan juoksee helposti lauman läpi. Opetuskysymys, veikkaisin, pitäisi saada vauhtia pienemmäksi intoa tappamatta. Tosin maanantaina Lou taisi ensimmäistä kertaa tällaisen läpijuoksun jälkeen kääntyä kohti lampaita ja ajaa ne takaisinpäin. Edistystä, edistystä. Totta puhuen se ei kyllä ole sisäistänyt sitä, että lampaat kyllä väistää jos menee kohti, tai ainakin jos haukkuu. Pienissä laumoissa se vähän uskaltaa kokeilla, mutta suurin osa laumoista on niin kookkaita että pikkukoira juoksee suosiolla karkuun. Kuvien laumassa on vajaa 40 lammasta, ja se on kooltaan keskiverto tai vähän pienehkö. Enimmässä osassa laitumia on noin 50-60 lammasta, suurimmassa onkin sitten sellainen 150 päätä. Eli on siinä aloittelevalle koiralle palaa purtavaksi.
Tällä hetkellä Louhin paimennus on lähinnä sitä, että se sopivan hetken tullessa pölläyttää lauman liikkeelle. Kerran se on edestakaisin kaarta juosten pitänyt lauman hienosti kasassa aitaa vasten, ja muutaman kerran on "käskystä" ajanut laumasta kauempana olevat emon ja karitsan muiden joukkoon. Emolampaita karitsoineen en anna sen "huvikseen" ajattaa, nämä vuotiaat poikimattomat uuhet ovat oivia harjoituskappaleita. Uskon, että Loussa kyllä olisi potentiaalia jonkinmoiseksi lammaspaimeneksikin, mutta oppia kaivattaisiin kipeästi. Kokematon koira ja emäntä joka ei osaa opettaa on huono yhdistelmä. No, pikkuhiljaa katsellaan.
Lehmiä Louhi on tähän mennessä katsellut vain aidan läpi, ja ainakin sieltä käsin vaikuttaa kovin kiinnostuneelta. Olen miettinyt jos pikkuhiehojen laitumeen sen joskus veisi, ei ehkä kuitenkaan vielä. Nekin ovat niin uteliaita, että Lou-raasu voisi saada kyytiä pitkin peltoa jos ei uskalla sanoa vastaan. Saapi nähdä.
Loun paimennusinto on hyvin ajoittaista, lähinnä sellaista sytyttelyä. Ja usein käy niin, että pienen ajon jälkeen vuoro vaihtuu ja lampaat juoksee laumana koiran perässä. Olen itse asiassa pannut merkille, että lampaiden kanssa Louhi ei pidä etäisyyttä yhtä hyvin kuin porojen kanssa, vaan juoksee helposti lauman läpi. Opetuskysymys, veikkaisin, pitäisi saada vauhtia pienemmäksi intoa tappamatta. Tosin maanantaina Lou taisi ensimmäistä kertaa tällaisen läpijuoksun jälkeen kääntyä kohti lampaita ja ajaa ne takaisinpäin. Edistystä, edistystä. Totta puhuen se ei kyllä ole sisäistänyt sitä, että lampaat kyllä väistää jos menee kohti, tai ainakin jos haukkuu. Pienissä laumoissa se vähän uskaltaa kokeilla, mutta suurin osa laumoista on niin kookkaita että pikkukoira juoksee suosiolla karkuun. Kuvien laumassa on vajaa 40 lammasta, ja se on kooltaan keskiverto tai vähän pienehkö. Enimmässä osassa laitumia on noin 50-60 lammasta, suurimmassa onkin sitten sellainen 150 päätä. Eli on siinä aloittelevalle koiralle palaa purtavaksi.
Tällä hetkellä Louhin paimennus on lähinnä sitä, että se sopivan hetken tullessa pölläyttää lauman liikkeelle. Kerran se on edestakaisin kaarta juosten pitänyt lauman hienosti kasassa aitaa vasten, ja muutaman kerran on "käskystä" ajanut laumasta kauempana olevat emon ja karitsan muiden joukkoon. Emolampaita karitsoineen en anna sen "huvikseen" ajattaa, nämä vuotiaat poikimattomat uuhet ovat oivia harjoituskappaleita. Uskon, että Loussa kyllä olisi potentiaalia jonkinmoiseksi lammaspaimeneksikin, mutta oppia kaivattaisiin kipeästi. Kokematon koira ja emäntä joka ei osaa opettaa on huono yhdistelmä. No, pikkuhiljaa katsellaan.
Lehmiä Louhi on tähän mennessä katsellut vain aidan läpi, ja ainakin sieltä käsin vaikuttaa kovin kiinnostuneelta. Olen miettinyt jos pikkuhiehojen laitumeen sen joskus veisi, ei ehkä kuitenkaan vielä. Nekin ovat niin uteliaita, että Lou-raasu voisi saada kyytiä pitkin peltoa jos ei uskalla sanoa vastaan. Saapi nähdä.
Nyt tarvittaisiin pieni aita johon muutama lammas, ja oma personal trainer viereen neuvomaan että miten tästä eteenpäinC:
Kommentit