Kesällä kuuluu lomailla ja reissata, kuulemma, joten niin lähti meidänkin poppoo heinäkuun alkupuolella ihan ulkomaille asti. Aloittelevina koirien kanssa reissaajina matka suuntautui ihan tuohon naapuriin, Viroon, tarkemmin sanoen Hiidenmaalle. Siellä, ihan Sôrun sataman vieressä, meitä odotti vuokrattu mökki, josta käsin sitten sukkuloitiin ympäri Hiidenmaata.

Oikeastaan koko saarta ympäröi hienot hiekkarannat, mutta valitettavasti vesi oli rannassa niin täynnä levää, että uiminen ei suuremmin houkutellut. Koiriahan moinen ei toki haitannut, niillehän se pahanhajuinen mönjä oli suorastaan suurenmoisen houkuttelevaa!

Vesileikkejä lähirannassa:

Ja kuten jo otsikostakin voi päätellä, kunnon turistien tapaan kaikki saaren majakat tuli kierrettyä ja katsastettua. Tahkunassa, saaren pohjoisosassa, käytiin ensin, samalla reissulla kuin saaren pääkaupungissa Kärdlassa.

Tahkunassa oli myös muistomerkki Estonian upotessa hukkuneiden lasten kunniaksi.

Siellä on myös vanhoja kivilabyrinttejä, joiden uskotaan liittyneen entisaikojen uhrimenoihin

Seuraavan reissun kohteina oli Ristna ja Kôpu länsireunalla. Ristnan majakka oli kokonaan punainen, aina lampun laseja myöten.

Kôpun majakka oli ensin ajateltuna hassusti keskellä niemeä, mutta tarkemmin ajatellen, sen merkkivalo taisi yltää niemen kummallekin puolelle.

Ihan joka päivä ei tehty paljon mitään, ja yhden laiskan oleilupäivän päätteeksi käytiin iltalenkillä Sääretirpillä, pitkällä kapealla vallilla Hiidenmaalta Saarenmaan suuntaan.

Mökillä sitten grillailtiin ja saunottiin ja löhöttiin, ihan perinteiseen tapaan. Lou ei pahemmin pihalla itsekseen viihtynyt, mutta Hapin sai ihan käskemällä käskeä jos sen halusi sisälle. Onni on oma piha, sanoo Hapi.

Yhtenä päivänä tehtiin täsmäisku Saaremaan puolella, sinne pääsi Sôrun satamasta lautalla noin tunnissa. Saarenmaalla käytiin katsomassa Kaalin meteorikraateria, kierreltiin Kuressaaressa ja tutustuttiin sen piispanlinnaan -ja eläinlääkärin vastaanottoon- ja käytiin Panga pankilla.

Kaalin kraateri on viimeisimmän suuren, asutuksen keskelle pudonneen meteorin aikaansaama halkaisijaltaan n. 100m kraateri. Vesi oli kraateriin muodostuneessa lammessa matalalla, mutta ilmeisesti lammenkin halkaisija voi kasvaa tuohon 100 metriin. Hapsi vähän maisteli lammen kryptoniittivettä, mutta ainakaan toistaiseksi Vapin supervoimissa ei ole havaittavissa muutoksia

Kuressaari on Saarenmaan pääkaupunki, ja aika perinteinen idyllinen vanhakaupunkihan se on. Uusia kylpylähotelleja ja ostoskeskuksia toki löytyy, mutta vanhaakin on jäljellä. Kaupunkia kierrellessämme löysimme sattumalta Loomakliinikin, ja sieltä käytiin varaamassa muutaman tunnin päähän aika koirien ekinokokkoosilääkitykselle. Hiidenmaallakin olisi ollut useampi eläinlääkäri, kertoi keltaiset sivut, mutta miksi suotta tehdä asioita vaikeamman kautta kun helpomminkin onnistuu. Tosin lääkitystä ja passimerkintöjä haettaessa Vauhdilta ei meinannut ensin löytyä sirua, ja Louhin passin sirunumero ja Loun sirun numero eivät täsmänneet... Noo, kaikki meni kuitenkin parhain päin, kun alkuun ongelmaksi todettiin sirunlukijan huonot patterit, ja Loun sirukin saatiin täsmäämään kun viimeinen numero jätettiin pois.

Kuressaaren piispanlinna oli vaikuttavan hyvin säilynyt/restauroitu, ja linnan pihalla oli myös kaivauksia käynnissä.

Paluumatkaa ennen käytiin vielä Panga pankia, rantapengermää jonka korkeus on jopa yli 20metriä, katsomassa.

Seuraamista rantapenkereellä. Louhi sanoo että kiviäkin kiinnostaa...

Hapsin päätä ei huimaa

Kotimatka mökille sujui pitkälti samalla tapaa kuin menomatkakin, lautan kahviossa istuskellen ja maisemia katsellen.

Lopulta koitti sitten kotiinpaluun aika. Ensin seilattiin lautalla Haltermaalta Rôhukülaan mantereen puolelle, ja kierreltiin vielä Haapsalussa ennen Tallinnaan ajelua.

Hiiumaa -lautta oli ihka uusi, tänä vuonna käyttöönotettu, ja varsin viihtyisä. Lemmikkien kanssa matkustaville oli merkitty oma paikkansa.

Louhilla meni hetki paikan hakemiseen, Vau löysi omansa tyypilliseen tapaansa saman tien.

Haapsalun piispanlinna oli ehkä Kuressaarenkin linnaa suurempi, oikea Robin Hood -linna!

Linnakoira Vauhti

Turisteilua

Ja niin tultiin Tallinnaan, missä hienosti sujunut loma tuli vähemmän tyylikkääseen loppuunsa. Kävi nimittäin niin, että tampiot ihmiset eivät ymmärtäneet että makasiinien tyylisten kaupparakennusten välissä oleva hökkeli oli koirankoppi, tarkemmin sanoen jonkun laumistyyppisen vahtikoiran koti. Ja niinhän siinä sitten kävi, että vaikka muut pääsivät pakoon, Vauhti sai hampaasta. Tai oikeastaan useammasta, ihan siinä mitassa että saadaan olla onnellisia että saatiin Vapi elävänä sieltä pois! Kaikki jäljet ovat Vapilla vasemmassa kankussa, ihan hännän vieressä. Ei onneksi sen pahemmassa paikassa!

Tällä hetkellä enää pahin rei'istä on auki, muut parantuvat jo hienosti. Antibioottikuuri on vielä päällä, ja haavaa suihkutellaan pari kertaa päivässä, mutta Vauhti ei onneksi vaikuta enää lainkaan kipeältä. Alkuun tietenkin Hap sai kipulääkkeitä, mutta kohta ollaan oltu ilman niitäkin jo viikko, ja hienosti menee pidemmätkin juoksulenkit, ja energiaa kaverilla olisi hurjasti. Mutta vielä jatkuu sairasloma. Ja ekstrahelliminen ja -hyysääminen, toinen kun on kipeä ilman omaa syytään.

Koko episodi tuntuu ihan uskomattomalta, ja alkuun tuntui että koko loma on piloilla kun se loppui niin ikävästi. Nyt kuitenkin, kun Vauhti alkaa olla parempi ja on itsekin toipunut järkytyksestä, on ne paremmat lomamuistot taas alkaneet palata etualalle. Tuo viimeinen sattumus kun jätetään pois, meillä oli erinomaisen onnistunut reissu.