Kulunut syksy on ollut suurten muutosten syksy, kaikenlaista mullistavaa on tapahtunut tai tapahtumassa. Suurin ja ikävin muutos on se, että päiväni hevosenomistajana ovat tältä erää takanapäin, nyt kun Amppua ei enää ole. Mitään ihmeempää ikävää ei Ampulle käynyt, vanhuus vain alkoi vaivata enenevissä määrin. Me kaikki asianosaiset olimme yhtä mieltä siitä, että Ampun aika on nyt tullut, ja niin Amps sai lähteä kotitallin pihassa, maha täynnä leipää, omenia ja kauraa, oman ihmisen seistessä vierellä.

Ikävä on, mutta ratkaisu tuntuu edelleen oikealta. Nyt oli Ampun aika.

Kaikki muutos ei kuitenkaan ole ikävää, ja ehkä hienoin juttu tälle syksylle -tai talvelle- on tuleva muutto. Meistä tulee nurmijärveläisiä Viikin maisemista lähdetään Klaukkalaan, kerrostalosta rivitaloon, missä koirat saa viettää aikaa omalla pihalla, ja lenkkimaastot alkavat heti piha-aidan takaa! Saapi nähdä lenkkeileekö Louhi tulevaisuudessa vain remminpäässä, Klaukkalan metsien peurakanta kun on ilmeisesti aika suuri... Remontointi on käynnissä, ja tämän vuoden puolella olisi tarkoitus muuttaa uuteen osoitteeseen. Koulumatka kasvaa nykyisestä aika paljon, mutta autollahan Viikkiin hurauttaa nopeasti. Ja kun tosiaan vihdoinkin sain sen autonkin vaihdettua, niin kelpaahan sitä ajella! Vanhaa koiravankkuria ei ole vielä tullut ikävä, päin vastoin tuntuu hurjan hienolta seurata kilometrien karttumista toimivaan kilometrimittariin, ja tankkaaminenkin on melkein juhlaa, kun näkee mittarista koska tankki on tyhjenemässä Pienet on ihmisellä ilot!

Ja iloista puheen ollen, kurkatkaapa tänne: jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveys.aspx. Terveet on