Tulee usein ajateltua, että siitä ja tästä asiasta pitäisi muistaa päivittää tännekin, mutta nyt kun vihdoin pääsi hommaan kiinni mieleen ei tietenkään tule niistä enää puoliakaan.. Mutta siis, meidän keskikesän voi tiiviistää siihen, että ollaan kärsitty kuumasta, tehty paljon töitä ja vastaavasti lenkkeilty vähän vähemmän, treenattu kokeisiin ja peruttu niihin osallistuminen, treenattu vähän maastolajeja ja kärsitty kuumasta. Ja ai niin, mainitsinko jo, että helteet meinaa viedä meiltä hengen!!!

Lenkkeily yksi koira kerrallaan vapaana jatkuu, ja koirien kunnon ylläpitämiseksi on ohjelmistoon otettu juoksulenkkien lisäksi pyöräily. Pyöräillessä reikäpäitä voi kumpaakin pitää yhtä aikaa vapaana, mikä on todella suuri helpotus. Varsinkin, kun Loun ja Vaun ravivauhti on niin eri. Siinä missä LouLou jo ravaa reippaasti, Vau vasta lönkyttelee, ja Vaustin mennessä reipasta ravia Lou saa kipittää minkä kintuista lähtee Remmissä pyöräilykin kuitenkin sujuu, tosin ilmassa on ehkä suuren urheilujuhlan tuntua kun laitan koirat flekseihin ja fleksit pyöränsarveen, ja sitten lähdetään autotielle

Meillähän oli tosiaan suunnitelmana tänä kesänä koittaa saada Louhille koulutustunnut TK1, ja koeputki oli tarkoitus aloittaa nyt heinäkuussa. Kesän kuluessa kävi kuitenkin selväksi että tavoite TK1 jää saavuttamatta, mutta tarkoituksena oli kuitenkin testata, selviääkö Lou koetilanteesta ylipäänsä. Ilmoittautumisajankohdan lähetessä Pou teki kuitenkin selväksi mitä on asiasta itse mieltä, ja niin on taas kerran Louhin kohdalla koetavoitteet kuopattu. Ei taida meidän pikkukoirasta olla tokokoiraksi. Ja mitä tulee Miran ja Nástin hyvään menestykseen tokokentillä, niin ei täällä olla yhtään katkeria, ei. Koko talven puhuin että ME tavoitellaan nyt tuloksia, ja sitten röyhkimykset vaan menevät ja korjaavat koko potin. Aika huonoa käytöstä minun mielestäni. (Ja oikeastihan täällä ollaan tietenkin todella ylpeitä ja iloisia Miran ja Napsin saavutuksista, ja potkitaan heitä kohti uusia kokeita. Kun en kerran pääse itse kokeisiin, saanpahan edes jännittää kaverin puolesta Ja ne koulariskumpatkin on vielä juomatta)

Hakutreenit on nyt tältä kesältä korkattu, ja kummatkin koirat tekivät hommia innokkaina hyvällä asenteella. Lou toimi ihan ok, kovin suoraan se ei etene vieläkään, mutta Poun kanssa se ei muutenkaan ole niin justiinsa, kunhan tyypillä on kivaa. Vausti ei vielä ihmeitä ole tehnyt, mutta tuntuu, että sillä saattaisi olla jo jonkinnäköinen kuva homman ideasta. Positiivista sekin. Jälkihommia ollaan tehty vähäsen, palattiin takaisin nurmelle kun metsään siirtyminen ei vielä onnistunut, ja kokeillaan metsäjälkeä uudelleen syssymmällä. Eiköhän se tästä. Ja kiirekös tässä, toinen on kuitenkin vielä ihan penska.

Meidän teinari on nyt viime ajat ollut kieltämättä aika pahassa jamassa, kun Vaun suuri rakkaus Nada on juoksussa. Ei ole poikapolo oikein malttanut nukkua, ja sydänsurut vuodatettiin ilmoille jatkuvana piipityksenä ja vinkuna. Ja kieltämättä emännänkin pinna alkoi olla jo aika kireänä, kun viikon ajan sai yöt kuunnella Vaustin jatkuvaa valitusta. Noh, tärpeistä on nyt selvitty ja Vaulla on killuttimet edelleen tallella, eli eiköhän se tästä. Ei tullut lapinporocollieita tälläkään kertaa

Tänään käytiin lämpöhalvauksen uhalla Haltialassa Lauran ja Toran kanssa lenkillä, ja hienosti pojat edelleen tulivat toimeen. Ihan alkuun tosin Lou ja Vau kummatkin meinasivat näyttää Tora-paralle närhen munat, mutta kun kävi selväksi että Vau on Iso Mies ja Tora vielä "pentu", laittoi pojat leikiksi. Täti ei sulanut ihan niin nopeasti, mutta kyllä se Loukin siitä rauhoittui, eikä rähinöitä tullut enää lainkaan alkujupakan jälkeen. Oli muuten todella yllättävää että Vau tuolla tavalla isotteli alkuun, se ei ole koskaan ennen ollut tuollainen. Mukava kuitenkin että tilanne tasaantui nopeasti, ja toivottavasti pystytään jatkossakin lenkkeilemään porukalla

Vaustin kuvaaminen päättyy lähes aina samoin:

Kuvaaja saa syliinsä reilusti päälle 20 kiloa porokoiraa

Ilma oli tosiaan älyttömän kuuma, mutta juoma- ja uimataukoja pitämällä selvittiin lenkistä kunnialla. Torasta kuoriutui todellinen uimamaisteri, se polski menemään kuin Sievinen konsanaan! Kerran pojat tosin ponkasivat jokeen niin korkealta penkalta etteivät päässeet omin avuin ylös, ja kiitollisina maalle hinaamisesta sitten kastelivat meidätkin kokonaan. Ihanaa

Ihan muutaman kerran meni nämä pienemmät ja vaaleammat sekaisin, tosin Louhia ei tainnut kauhesti haitata että se sai Torankin makkarat

Hymypoika Tora

Lenkin lopuksi käytiin vielä kahlaamassa matalemmassa kohdassa. Ei viitsitty päästää poikia enää kolmatta kertaa moikkaamaan auringonottajaa, varsinkin kun täti varoi rusketusraitoja ja palvoi aurinkoa yläosattomissa

Heinäkuun lopussa suunnataankin sitten Rautavaaralle. Lomaa on tiedossa reilu viikko, ja sitten onkin enää pari viikkoa töitä jäljellä ennen Lemmenjoelle lähtöä ja koulun alkua! Niin se kesä vaan menee.