Syksy ja vesisateet ovat taas täällä, hip hei! Saa nähdä, alkaako talvi tänäkin vuonna jo marraskuussa, vai jatkuuko syksy ensi vuoden puolelle asti. Täällä varaudutaan syyssateisiin ihan perinteisillä kumisaappailla, jotenkin kummasti kaikki goretex-kengät päästävät vettä läpi... Ja uusia ei viitsisi ostaa, kun eihän ne kestä ehjinä edes vuotta!

Tänä syksynä viikonloput ovat olleet aika kiireisiä, ja ensimmäiset vapaat viikonloput taitavat löytyä marraskuulta! On mökkeilty ja reissattu muuten, shoppiltu Jyväskylässä ja tokoiltu Iisalmessa. HEPeKon järjestämässä pelastuskoirien joukkuekatselmuksessa maalimieshommissa meni myös yksi viikonloppu, ja olihan se mielenkiintoista seurattavaa, mitä nyt ehti katsella. Hienoja ja osaavia koiria! Oli myös hauska miettiä eri rasteilla, että mitenköhän Vau tästä ja tästä selviäisi, vai selviäisikö mitenkään.

Syksy tuo mukanaan perinteisesti myös Jyväskylän syyserkkarin, ja viikonlopun vieton "sukulaisten" kanssa. Hapsiaisen kanssa kävin lauantaina tokoilemassa huonoimman suorituksen ever, ja sunnuntaina Vau debytoi näyttelyssä AVO-kehässä, tuomarina Saara Sampakoski. Muun ajan Haps keskittyi seurueen juoksunarttujen liehittelyyn, poikaparka oli koko viikonlopun aika tuskaisen oloinen...

Vapin arvostelu kuuluu näin:

Hiukan kevytpäinen uros jolla oikeat mittasuhteet. Saisi olla voimakkaampi eturinta ja rintakehä kauttaaltaan saa voimistua. Oikea-asentoiset sopivan voimakkaat raajat jotka voisivat kulmautua voimakkaammin. Hyvä turkin laatu. Liikkuu tasapainoisesti. Koira enemmän eduksi liikkeessä. Rodunomainen miellyttävä luonne.

AVO EH

Kuvia ei pahemmin tullut otettua kun muistikortit täyttyi tokovideoista -Nástin rotumestarin arvonimeen yltänyt suoritus tullee Napsterin blogiin esiin, kunhan joku sitä joskus päivittäisi... Muuten ja kaiken kaikkiaan oli oikein hauska viikonloppu, oli kiva nähdä kaikkia pitkästä aikaa  Ja tosi mukavaa oli myös se, että turisti-LouhiPouhi oli tosi rennosti koko viikonlopun, mitä nyt hotellin aula aiheutti pientä ahdistusta. Sunnuntaina Lou teki taas peeärrää rodulle ollen hurmaava ja suloinen, niinkuin pieni koira vain osaa

Poukkisen tilanteesta on vaikea sanoa juuta tai jaata. Lou voi ehdottomasti paremmin kuin kesällä, mutta ei se vieläkään oma itsensä ole. Syyskuussa Louhi kokeili noin kymmenen päivän ajan Loxicom -kipulääkettä, mutta sen antaminen lopetettiin kun sillä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta. Tällä hetkellä Lou syö Dolagista, ja vaikka se edelleen lenkillä saattaa välillä raahautua sen parikymmentä metriä muiden perässä, se on tosiaan aika hyväntuulinen Samasta asiasta on huomauttanut jo kaksi Louhin hyvin tuntevaa ihmistä ilman, että ovat tienneet Louhin lääkkeitä syövän. Että tiedä häntä, joko pillerit auttaa tai sitten pikkukoiraa piristää joku aivan muu. Jossain vaiheessa pidetään lääkityksestä taas tauko, ja jos tuntuu että Poukkis sen aikana menee huonommaksi, saa se doupata vaikka loppuelämänsä. Katsellaan, katsellaan.

Tässä on ollut pienen itsetutkiskelun paikka, kun tämän kesän kokeet Vauhdin kanssa on menneet enemmän tai vähemmän pieleen. Lisäksi Vapin vahvin laji, jäljestys, on lähtenyt ihan hakoteille ohjaajan mokailun vuoksi. Muistan ihan jopa sen päivän ja jäljen kun kaikki alkoi mennä pieleen. Osaa sitä ihminen ollakin typerä.

Onneksi syksyä on vielä jäljellä, jos vaikka ehtisi vielä paikkailla niitä virheitä. Lähinnä kai kyse on koiran itseluottamuksen palauttamisesta, ja siitä, että mun pitää alkaa suhtautua Vauhtiin vähän eri tavalla. Vauhtihan on ohjaajapehmeä, siis todella todella ohjaajapehmeä, ja olen tainnut "unohtaa" sen. Eihän se enää komentaessa laske alleen, kuten teki pentuna, ja välillä se tuntuu hyvinkin kovalta luupäältä, mutta kyllä se vaan on edelleen todella herkkä mun suhteen.

Koiraparka tarvisi selvästi vähän fiksumman ohjaajan.