Kait se täytyy jo myöntää että kesä on ohi. Nopeasti se menee aina, mutta tänä vuonna se meni kyllä tuplavauhtia. Kesä oli hyvä, vaikka rankka. Paljon fiksumpia ollaan taas kummatkin, minä ja Lou.
Louhi muun muassa oppi kesällä että pakettiautossa matkustaminen on ok...
...varsinkin kun kuskinpuolen avoimesta ikkunasta voi hypätä ulos jos emäntä tyhmyyksissään jättää pikkukoiran autoon:D
Lammaspaimenen hommat sujuvat jo varmalla otteella:
Lammaspaimenen hommat sujuvat jo varmalla otteella:
Etsi kuvasta koira;)
Ja se tärkein: kun emäntä sanoo että riittää, silloin homma on siinä:
Riittää!
Ei se paimenkoiran opetus käy käden käänteessä, eikä Louhikaan mikään oikea paimen vielä ole, mutta uskoisin että asiansa osaava kouluttaja saisi siitä kelpo työkoiran. Vaan saako Lou mahdollisuuden näyttää kyntensä, sen näyttää aika.
On ollut mielenkiintoista huomata -alun päättömän innostuksen jälkeen- että Louhille on luontaisempaa koota ja pysäyttää lauma kuin ajaa sitä eteenpäin. Välillä oli suorastaan vaikea saada se ymmärtämään, että lampaat pitäisi saada edempänä olevalle portille, ei suinkaan koota nippuun ja kääntää kohti emäntää. Ajoittaisten kommunikaatio-ongelmien lisäksi vaikeudeksi koitui Loun haluttomuus toimia kovin kaukana minusta. Se saattoi esimerkiksi painostaa lauman hyvin liikkeelle, ajaa jonkin matkaa ja lopettaa sitten kesken, jolloin laumakin pysähtyi. Noinkin helposti irtoavalla koiralla kysymys tuskin on itsenäisyyden puutteesta, luultavammin ihan puhtaasta epävarmuudesta. Päämäärä ei ollut selvä, eikä Louhi ehkä oikein ymmärtänyt mitä siltä odotettiin. Onhan se kuitenkin vielä nuori, ja kouluttajakin on kovin kokematon.
Oli kyllä hämmästyttävää miten nopeasti Lou oppi, että laitumien porteilla lampaita ei häiritty. Annoin aina ensin kaurat ja laskin ja tarkistin lampaat, ja Louhi sai sen aikaa odotellessaan puuhailla mitä milloinkin. Se söi lampaiden seassa kauroja (ja kakkaa..), se myyrästi, se makoili ja se "tutustui" lampaisiin. Varsinkin karitsat olivat siitä kovin kiinnostuneita, ja Lou joutuikin usein siirtymään kauemmas tunkeilevien lampaiden tieltä; siinä tilanteessa kun niitä ei saanut komentaa kauemmas. Muutaman kesyn "lemmikkilampaan" kanssa se hieroi lähempääkin tuttavuutta, niiden korvat ja suupielet piti aina putsata kun siihen sai mahdollisuuden.
Kaiken kaikkiaan taisi pikkukoiralla olla aika onnistunut kesä:)
Kaiken kaikkiaan taisi pikkukoiralla olla aika onnistunut kesä:)
Kommentit