HEPeKolla on kausi virallisesti ohi, ja vaikka talvitreenejä varmasti tehdään, katsaus syksyn treeneihin lienee paikallaan.

Jäljellä on Vaun kanssa nyt syksy availtu kesällä syntyneitä solmuja, ja päästy takaisin ihan hyvään tilanteeseen. Jälkeä ajetaan itsevarmasti, ja oikeastaan minkäänlaiset kulmat eivät tuota ongelmia. Seuraavat etapit taitaa olla kepit/esineet -kunhan saisi päätettyä millaisen ilmaisun haluan- ja jana. Vauhti nostaa jäljen "janalta" ihan hyvin, mutta ei etene mielestäni riittävän pitkälle eikä riittävän suoraan. Opetuskysymys, totta kai, mutta nyt olisi aika panostaa jo siihenkin. Kovan pinnan jälki tuli hienosti pilattua kesällä, mutta nyt syksyllä ollaan vähän kokeiltu asfaltilla jäljestämistä, ja vaikuttaa ihan lupaavalta Nyt kun omalla typeryydellä aikaansaadut ongelmat on korjattu, Vauhti on taas oma itsensä, ja tekee sen, mitä siltä vaan osaa pyytää. Ihme epeli.

Louhi on jäljestänyt myös, sekä pellolla että metsässä, ja olisi valmis siirtymään vaikeampiin jälkiin. Poukkis kuitenkin jäljestää ihan vain omaksi huviksi, joten varmaan suht helpoilla, hyvin namitetuilla jäljillä jatketaankin. Jäljen pituutta kyllä voisi ihan reilusti jos kasvattaa, kylläkin Poun jaksamisen mukaan. Pääasia että on kivaa! Lou pääsi syksyllä myös piiitkästä aikaa verijäljelle, ja siinä on kyllä ihan erilainen imu ihmisjälkeen verrattuna. En ole viitsinyt Louhin huonomman voinnin vuoksi sille kesällä (kuitenkin paljon pidempiä) verijälkiä tehdä, ja nytkin se oli jäljen puolivälissä vähän väsähtäneen oloinen, mutta pienellä tsemppauksella jatkoi hienosti loppuun asti

Hakumetsässä Vauhti on saanut harjoitella suoria pistoja. Ukot kyllä löytyy, ja ilmaisukin toimii hienosti, mutta ne pistot, huoh. Nyt tilanne on kuitenkin se, että koira menee suoraan sinne minne sen lähettää, vaikka usein vielä mukana on vähän apuja. Kevätkaudella aletaan muovaamaan laatikoita, innolla jo odotellaan Työn alla, tai ainakin suunnitteluasteella on myös sellainen ajatus, että koittaisin päästä Vaun kanssa vielä lisäksi johonkin pk-hakuryhmään, että edettäisiin edes vähän nopeammin. Katsotaan, miten asian kanssa käy!

Raunioilla Vauhti on motivoitunut ja tarkkanenäinen, mutta ei vieläkään ole tajunnut umpipiilojen ilmaisua. Näkyvän maalimiehen ilmaisee hienosti, mutta umpparilla hämmentyy ja alkaa sijaistoimintopissimiset, eli merkkaa maalimiehen ja merkkailee muuten vain. Tätä ongelmaa on nyt ratkottu ilmaisulaatikon avulla, ja sillä Vau ilmaisee jo oikein hienosti! Vau ilmaisee oikein hienosti myös tyhjää ilmaisulaatikkoa, kerran toisensa jälkeen...

Ilmaisua siis työstetään koko ajan, ja suht vaikeita piiloja Vapi jo ilmaisee. Mutta ei vielä umppareita. Ja niitä ei nyt otetakaan, ettei pissimismoodi vahvistu.

Tämän viikon keskiviikkona oli tosiaan kauden viimeiset viralliset treenit, ja oltiin raunioilla. Poikkeuksellisesti, kun porukkaakin oli aika vähän, tehtiin niin, että koko hela alue jaettiin kolmeen osaan, joista jokaista tutki yksi koirakko yhtaikaisesti. Alueella oli kaksi maalimiestä, eli kahdella alueella oli mm, yksi alue oli tyhjä. Lisäksi kolmessa piilossa oli vaatteita, yhdessä ruokaa. Kaikki koirakot tutkivat kaikki alueet, aikaa oli 10min per alue. Samoilla koirakoilla tehtiin kaksi kierrosta, eli kaikki tutkivat jokaisen alueen kahdesti, ja treeniaikaa tuli siis tunti per koira. Ja radalla oli yhtäaikaa kolme koiraa. Ja oli muuten hauskaa!

Haps oli oikein pätevä ja löysi -ja ilmaisi- kaikki maalimiehet. Vaatteita ei ilmaistu tai merkattu, kuten ei myöskään ruokaa, vaikka tarkoituksella kuljettiin kys. piilojen ohi. Vau myös meni minne ohjasin, (vaikkakin maalimiesten veto olikin suurempi kuin antamani suunnan), ja kiltisti tarkasti ne paikat, mitkä ajattelin sen skipanneen ensimmäisellä kierroksella. Se kiersi alueen reunoihin asti, ja pysyi hienosti omalla alueella eikä välittänyt muista koirista. Ja olin muuten ainut jonka ei tarvinnut huudella koiraa nimeltä kun se oli kirmannut ties minne! Vauhti myös jaksoi hienosti tehdä töitä koko tunnin, vaikka pientä sellaista "kyllä mää tiiän ettei täällä ketään oo" -fiilistä oli havaittavissa tyhjiä alueita tarkistaessa. Oikeassahan se siinäkin oli. Ja kyllä luotto koiraan vahvistui, kyllä se taitaa tietää onko siellä ketään vai ei. Mutta on se vaan hauska otus, piti muutaman kerran ohjata se vähän hankalampaan paikkaan ihan vaan siitä ilosta, että se tosiaan menee sinne minne pitääkin

Tokojutuissa on nyt loppusyksystä ollut mietinnän paikka, kun kauden kokeet menivät kaikki penkin alle. Pohdinnan lopputulos oli se, että tämän paremmin en koiraani osaa kouluttaa, eli apua tarvitaan ja mahdollisimman pian! Niinpä pienen nettisurffailun jälkeen otettiin puhelin kauniiseen käteen ja pirautettiin Tending-Korreille, ja varattiin Riitalta muutama koiranohjaajanopetustuokio. Tältä erää Korri-tokoja on takana kaksi, muutaman viikon päästä edessä vielä yksi. Ja olen kyllä niiiin tyytyväinen, heti ekalla kerralla sai tosi paljon apuja! Paljolti pieniä juttuja, joita ei itse huomaa, ja sitten ihan suurempiakin kokonaisuuksia. Ehkä suurin juttu meille Vauhdin kanssa on nyt palkattomuuden rakentaminen kivemmaksi -ja palkitsevammaksi, ja kehäänmeno.  Niihin on saatu nyt selvät ohjeet, ja harjoittelu on jo alkanut. Samoin myös sivulletulo ja täyskäännös opetellaan uudelleen niin, ettei koira kierrä enää takaa. Haps väläyttelee ihan lupaavia elkeitä, kuulemma, ja sen pitäisi lopulta pystyä hanskaamaan täyskäännös sivulla pysyen. Sain myös kehoituksen käyttää pallopalkkaa enemmän, kun Vapilla on niin paljon saalisviettiä ja se jaksaa ja jaksaa ja jaksaa taistella ja innostua siitä lelusta. Kanipallo roks, täytyy varmaan hankkia kohta uusi, kun nykyinen on jo melko huonossa hapessa

Louhikin tokoilee, oikeastaan aina kun Vauhtikin, mutta sanottavaa edistystä oikein minkään suhteen ei tapahdu. Osaltaan omakin syy, kun ei meillä Lopan kanssa ole tavoitteita, mutta eihän se pelkästään siitä johdu. Louhi osaa kaikki helpot ja kivat tokojutut, enkä viitsi kauheasti sitä kiusata millään kovin "inhottavalla". Se tykkää puuhailla ja ansaita lihapullia, joten mehän tehdään sitten niin Pou onkin ihan erinomainen koppari, siltä ei moni lihapulla jää nappaamatta!

Meistä otettiin viime viikon Viikin-tokoiluissa muutama kuva, mutta nehän seilaa tällä hetkellä todennäköisesti Iisalmessa. Eli kuvitusta ei tälläkään kertaa ole. Pitäisiköhän oikein ottaa se kamera joskus johonkin mukaankin!?