Vuosi 2009 alkoi meillä vähän huonoissa merkeissä; Lou onnistui aattona telomaan tassunsa:( Olen koko syksyn kauhulla odottanut milloin se astuu lasinsiruihin ja rikkoo tassunsa, ja nyt se tekee sen maalla keskellä metsää. Mikä ajoitus. No, haava ei onneksi ole iso, ja on vähän anturan sivussa, eli toivotaan että paranee nopeasti. Nyt ulkoilut hoidetaan teddysukka jalassa, Lou ei kylläkään tunnu kovin arvostavan pinkkiä tossuaan;)
Me lomaillaan vielä reilu viikko, sitten palataan taas Helsinkiin. Ollaan keskitytty nyt lähinnä ulkoiluun ja löhöilyyn, yllättävän mukavasti se aika menee niinkin:) Treenaaminen on ollut aika nimellistä jo yli kuukauden, taidettiin vähän kummatkin kyllästyä tokoiluun. Nyt ollaan otettu seisomisharjoituksia, kohta otetaan avustaja mukaan kiertelemään Loupan ympärille. Edetään nyt ihan hissukseen, tarkoituksena saada Lou näyttelykehään sitten maaliskuussa.
Syksy meni taas nopeasti, tosin monet suunnitelmat jäivät toteutumatta alkusyksyn jatkuvan sairastelun vuoksi. Lou on aikuistunut huomattavasti viime kesästä, ja saanut lisää itseluottamusta. Se kestää "henkilökohtaisen tilansa" loukkaamisen jo paljon paremmin, sitä saa halata ja jopa vähän ottaa syliin. Ehkä. Välillä. Ainakin melkein;) Nyt loppusyksystä Louhi pääsi tallillekin mukaan, ja siellä se kerjää sumeilematta tuntemattomiltakin rapsutuksia. Ja kyllähän se siellä huomiota saa, se ottaa parhaimman "voi minua onnetonta" -ilmeensä, ja samassa alkaa huokailu ja lässytys kuulua käytäviltäC: Erityisesti ruotsinkieliset tallilaiset ovat Loun suosiossa! Mutta kohteliaana tyttönä Lou pitää kuitenkin vähän etäisyyttä eikä tunge syliin, ja kiintiön täytyttyä siirtyy seuraamaan hulinaa vähän kauempaa. Siellä lähimetsässä Louhi onnistui taas työntämään pitkän nenänsä väärään paikkaan, ja sai taas ihan kunnon vekit kirsuunsa. Tällä kertaa ei kylläkään kuulunut mitään haukkua tai ääniä, joten ei havaintoakaan mitä siellä on sattunut. Kun kesäiset arvet oli kuonosta lähteneet, niin täytyihän sitä pitää kovan tytön mainetta yllä ja hankkia uudet..
Ei siis mitään uutta etelästä, samaa vanhaa. "Naapurin" labbispoikia pöllyytellään aina välillä, ja Pyryä ja kotipuolen koiria kanssa. Kunnon porokoirapainit on nyt jääneet vähemmälle, ja nuo noutajat ovatkin välillä Louhi-herhiläisen kanssa vähän helisemässä. Kissalta Lou saa nyt vihdoinkin olla rauhassa, tai ainakin siltä alkuperäiseltä kiusankappaleelta. Meidän porukan uusin jäsen, Naima, on tosin aika sissi, ja komentelee Louhia jonkin verran. Sen seurauksena Lou on jopa murissut kissoille ruokailun yhteydessä muutaman kerran, vaikka ennen Lou ja vanhempi katti söivät jopa samasta kupista. En ole kuitenkaan tuohon murinaan puuttunut, ainakaan muuten kuin kiikuttamalla katin kauemmas, täytyyhän sitä ruokarauha olla koirallakin. Mutta ehkä se siitä, viimeistään sitten kuin kissojen ylivoima vaihtuu tasapeliin elukoiden kesken:)
Me lomaillaan vielä reilu viikko, sitten palataan taas Helsinkiin. Ollaan keskitytty nyt lähinnä ulkoiluun ja löhöilyyn, yllättävän mukavasti se aika menee niinkin:) Treenaaminen on ollut aika nimellistä jo yli kuukauden, taidettiin vähän kummatkin kyllästyä tokoiluun. Nyt ollaan otettu seisomisharjoituksia, kohta otetaan avustaja mukaan kiertelemään Loupan ympärille. Edetään nyt ihan hissukseen, tarkoituksena saada Lou näyttelykehään sitten maaliskuussa.
Syksy meni taas nopeasti, tosin monet suunnitelmat jäivät toteutumatta alkusyksyn jatkuvan sairastelun vuoksi. Lou on aikuistunut huomattavasti viime kesästä, ja saanut lisää itseluottamusta. Se kestää "henkilökohtaisen tilansa" loukkaamisen jo paljon paremmin, sitä saa halata ja jopa vähän ottaa syliin. Ehkä. Välillä. Ainakin melkein;) Nyt loppusyksystä Louhi pääsi tallillekin mukaan, ja siellä se kerjää sumeilematta tuntemattomiltakin rapsutuksia. Ja kyllähän se siellä huomiota saa, se ottaa parhaimman "voi minua onnetonta" -ilmeensä, ja samassa alkaa huokailu ja lässytys kuulua käytäviltäC: Erityisesti ruotsinkieliset tallilaiset ovat Loun suosiossa! Mutta kohteliaana tyttönä Lou pitää kuitenkin vähän etäisyyttä eikä tunge syliin, ja kiintiön täytyttyä siirtyy seuraamaan hulinaa vähän kauempaa. Siellä lähimetsässä Louhi onnistui taas työntämään pitkän nenänsä väärään paikkaan, ja sai taas ihan kunnon vekit kirsuunsa. Tällä kertaa ei kylläkään kuulunut mitään haukkua tai ääniä, joten ei havaintoakaan mitä siellä on sattunut. Kun kesäiset arvet oli kuonosta lähteneet, niin täytyihän sitä pitää kovan tytön mainetta yllä ja hankkia uudet..
Ei siis mitään uutta etelästä, samaa vanhaa. "Naapurin" labbispoikia pöllyytellään aina välillä, ja Pyryä ja kotipuolen koiria kanssa. Kunnon porokoirapainit on nyt jääneet vähemmälle, ja nuo noutajat ovatkin välillä Louhi-herhiläisen kanssa vähän helisemässä. Kissalta Lou saa nyt vihdoinkin olla rauhassa, tai ainakin siltä alkuperäiseltä kiusankappaleelta. Meidän porukan uusin jäsen, Naima, on tosin aika sissi, ja komentelee Louhia jonkin verran. Sen seurauksena Lou on jopa murissut kissoille ruokailun yhteydessä muutaman kerran, vaikka ennen Lou ja vanhempi katti söivät jopa samasta kupista. En ole kuitenkaan tuohon murinaan puuttunut, ainakaan muuten kuin kiikuttamalla katin kauemmas, täytyyhän sitä ruokarauha olla koirallakin. Mutta ehkä se siitä, viimeistään sitten kuin kissojen ylivoima vaihtuu tasapeliin elukoiden kesken:)
Pieni Naima-neiti, tosin Naimiksesta taitaa kasvaa aika iso, se on nyt joulunaikaan kasvanut hurjasti pituutta.
Kävi lopulta vähän rasittavaksi puhua aina uudesta ja vanhasta kissasta, joten nimi piti antaa kummallekin. Tästä vanhemmasta sitten tuli Tohtori Kalma. Ihan on nimensä näköinen;)
*
Näyttää sitten kuitenkin siltä, että kesälokista tulee ihan oikea blogi. Joten pieniä muutoksia/lisäyksiä luvassa, ainakin tuo nimi pitäisi vaihtaa. Kunhan tässä lomakiireiltä ehditään;)
Kommentit