Syksy ei todellakaan kuulu lempivuodenaikoihini, mutta tämä vuosi on kieltämättä vähän muuttanut asenteitani. Nämä upeat syyspäivät, oih ja voih!

Tässä loppukesän ja alkusyksyn aikana on tapahtunut kaikenlaista mullistusta meidän vaatimattomassa elossa, niin kuin kaikki jotka näitä sepustuksia lukemaan päätyvät varmasti tietävätkin. Elämänmuutosta, sairastamista perheessä, kaikkea löytyy. Hiljalleen asiat tuntuvat kuitenkin taas asettuvan kohdilleen, ja alkaa olla sellainen olo, että olen mielummin tässä ja nyt kuin missään muualla. Ja jo nyt on tullut tehtyä kaikennäköistä mitä tuskin aiemmin olisi tullut tehtyä, mikä on toisaalta aika hienoa sekin!

Ollaan nyt siis asetuttu uuteen kämppään, ja olen kyllä itse tykästynyt tähän kotikolooni. Vausti taitaa vielä vähän hermoilla muutoksia, mutta jospa sekin tästä rauhottuisi hiljalleen. Sitruunapanta laitetaan kaulaan aina yksinjäädessä, ja kyllä se koira vienosti sitruunalle tuoksahtaa kotiintullessa. Ja voin muuten sanoa, että sitruuna ja lehmänlanta yhdessä muodostavat aika pikantin kokonaisuuden! Kuitenkin, kun ahdistuksen purkaminen haukkumalla on kielletty, purkautuu se sitten muuta kautta.. Vau onkin nyt keskittynyt silppuamiseen, repimiseen ja syömiseen, ja onpahan niitä sirpaleitakin päästy lattialta siivoamaan. Mitään kallisarvoista ei ole vielä tuhoutunut, ja Vaustin sydänkin palautui omaan rytmiinsä rauhassa nukutun yön jälkeen. Vaus nimittäin vetäisi tiistaina levyllisen suklaata kitusiinsa, ja ti ilta menikin katsellessa kun koko koira pomppii ihan uskomatonta tahtia hakkaavan sydämen mukana!

Sairastaminen ja muutto sotki vähän treeniaikatauluja, mutta jotain on sentään ehditty tekemäänkin. Tokoa on treenattu aika ahkeraan, ja Viilarissa on käyty hyppimässä. Harmittaa kun en kesällä saanut tehtyä sitä autossa kulkevaa tokohyppyä, sellainen olisi kyllä niin kätevä. Noo, jos sitä joskus vielä ehtisi Kullaalle pidemmäksi aikaa, niin saisi senkin tehtyä. Louhin tokotukset on aika kivalla mallilla, se on vihdoinkin haltsannut hypyn ilman mitään apukeinoja. Muuten Loun tasosta on vaikea sanoa mitään, kyllähän se osaa esim. kaikki alon liikkeet, mutta se onkin sitten eriasia että suostuuko se tekemään niitä kehänauhojen sisäpuolella...

Vauhti teki eilen elämänsä kolmannet rauniotreenit, ja nyt ollaan kuulemma siinä vaiheessa että koira pitäisi opettaa ilmaisemaan, ja seuraavalla kerralla aletaan ottaa ihan oikeita piiloja ja umppareitakin jo. Aika nopeaa toimintaa, sanoisin! On kyllä ollut tosi hauska seurata Vaun "syttymistä" rauniohommiin, se on saanut ihan hurjasti itseluottamusta ja menee jo aika vaikeistakin paikoista, ja se niiiin tietää että mikä siellä on homman nimi. Tästä olen tainnut joskus mainitakin, kun meikäläisen mielestä Vau on vahvasti maavainuinen eikä käytä ilmavainua niin helposti, niin nyt täytyy kyllä todeta että eihän tuo pidä lainkaan paikkaansa! Vähän jo tuli tuolla raunioilla sellainen olo, että mitenköhän se nenä enää pysyy maassa jäljelläkään... Vaan kaipa se pysyy, täytyy vaan luottaa juonioriin

ID-treeniäkin on tehty nyt muutamaan otteeseen, eikä Vaun nenän toiminnassa ole ongelmia senkään suhteen. Ilmaisuasioita täytyisi vähän miettiä, että miten haluaisin että Vau ilmaisee saaneensa hajun, ja miten esim. ihmisen tunnistaminen hajunäytteestä on sitten sovellettavissa hakuun, jäljestykseen ja raunioille. Ja se ilmaisun soveltaminen.. Vaiketa juttuja, mutta ihan älyttömän mielenkiintoista!

Kuten tekstistä voi ehkä päätelläkin, Vaun harrastamiset ovat nyt ehkä vähän etusijalla. Louhi tykkää tehdä, ja siksi onkin välillä vähän huono omatunto kun se ei pääse esim. hakuilemaan, mutta kun se ei Loun kanssa ole aina niin yksinkertaista. MEJÄ-kokeet on nyt siirretty ensi vuoden tavoitteeksi, ja Lou on saanut nyt ajaa ihan tavis metsäjälkiä siinä kun Vauhtikin, tosin Lou ihan vain huviksi -vaikka se kyllä ottaa jäljestämisen aika vakavasti. Poukkista ei siis ole kuitenkaan unohdettu, sen hommista ei vaan ole pahemmin kerrottavaa.

Viime viikonloppuna kävin koirien kanssa Kustaan savupirtillä retkellä, nauttimassa uskomattomasta syysauringosta ja ruskasta. Niin, ja hirvikärpäsistä... Koirat sai juosta vuorotellen vapaana suurimman osan ajasta, välillä sitten yhdessäkin. Olisi kyllä aika luksusta kun voisi pitää kumpaakin koko ajan vapaana, mutta toivo elää vielä, ehkä se jossain vaiheessa vielä onnistuu!

"Kierrä, ai mikä kierrä? Kierrä kuule ihan ite", tuumii Vauhti