Nyt kun on jo melkein helmikuu, saa pikkuhiljaa alkaa taas odottamaan kevättä. Ihan mukavaa kun Helsingissäkin on taas lunta, mutta tuo loska-pakkas -vaihtelu alkaa hiljalleen tympiä, ja vielä kun meidän parkkipaikan auraus taas takkuaa, voisi lumet minun puolestani jo lähteä. Noo, kyllä se kevät sieltä tulee.

Louhilla on selvästi ollut vähän tylsää, siirtyminen maalta kaupunkiin aiheutti pieniä vieroitusoireita. Kaupungissa kun ei voi juosta niin vapaasti, joten energiaa on päässyt välillä kerääntymään. Lisäksi leikkiseuraa on ollut vähän heikosti, vaikka "naapurin" labbiksia ollaankin tavattu. Lou on selvästi kateellisena katsellut kun Viikin pelloilla muut koirat painii ja juoksee kavereiden kanssa, eikä se raasu ole päässyt mukaan. Viime viikolla asiaan kuitenkin paneuduttiin ja Lou pääsi painimaan ja juoksemaan porokoiraseurassa. Lisäksi Pyry-maani oli meillä hoidossa, joten leikkikaveri löytyi ihan omastakin takaa. Pyry ja Lou ei tosin pahemmin leikkineet, tai yrittihän ne välillä, mutta P vaikutti niin tuskaiselta että leikit piti useimmiten keskeyttää alkuunsa.

Arki pyörii taas entiseen malliin, toivottavasti nyt kevätlukukaudella en sairastele yhtä paljon kuin syksyllä, ettei koko vuosi mene ihan hukkaan. Ja jospa se kadotettu treeni-intokin löytyisi taas

Suuri Metsästäjä jahdissa: