Ding dong, pitsa ja leffa piristi sen verran, että taas jaksaa
Jutut on ehkä tavallistakin huonompia, mutta syytetään siitä turhan montaa peräkkäistä huonosti nukuttua yötä
Että jotta palataanpa vajaat kaksi viikkoa taaksepäin, kun Lou ja Vau lähtivät sunnuntaina Miran kanssa Iisalmeen. Pari päivää nautiskelin huonosta säästä kerrankin vain ikkunasta katsellen, ja reilu viikko sitten keskiviikkona juna vei 70 litraa tavaraa, lumikengät ja räkäisen meikäläisen sinne Savvoon kanssa. Torstaina sitten aamusella lähdettiin ajelemaan Taivalkosken suuntaan, ja vajaan neljän tunnin ajomatkan jälkeen oltiin perillä Kylmäluomajärven rannalla.
Reippaina tyttöinä vietiin lumikengät ja koirat heti hangille, ja jäädytettiin koirien tassut jään päällä olevassa vedessä. Kaikki selvisivät kuitenkin ilman pysyviä vammoja
Perjantaiaamuna lenkkeiltiin tiellä, ja pusikosta pongattiin muurahaiskarhu! Eivät ilmeisesti ole talviunilla kotoisten otsojen tapaan...
Napsteri innoistui leikkimään pientä Punahilkkaa, tai siis isoa pahaa sutta. "Kuka on syönyt lautaseltani", vai mites se menikään
Perjantaina aidalla nähtiin taas perinteisesti kaikenmoisia hiihtäjiä, niin aidan sisäpuolella kuin ulkopuolellakin Taikarumpulan Oona piti aidassa kasvattajan mainetta yllä, kun meidän porukka keskittyi sukulaisten treffaamiseen.
Cáhpen todettiin kasvaneen isoksi ja vankaksi. Korkeudelta veli ei ole yhtä suuri kuin Vauhti, ja turkkikaan ei ole ihan yhtä pitkä, vaikka kylläkin tuuheampi. Myös pää oli Cáhpella parempi, on tainnut mennä veljelle Vaustinkin kuononympärykseltä muutama sentti... Viima on edelleen nätti kuin mikä, ihan äitinsä muotoinen ja mallinen, jos ei oteta väriä lukuun.
Lauantaina olikin sitten enemmän tuttuja koiria aidassa, sekä uroksissa että nartuissa. Mira ja Násti esiintyivät vuorolla 155:
Naps sai tänä vuonna, korvauksena viime vuodesta, kuusi poroa
Naps tositoimissa:
Násti armeliaasti, suorituksen lopuksi, poseerasi hetken paparazzeille:
Tosin joku taisi kyllä siinä vaiheessa olla jo sitä mieltä, että arvon rouva voisi pikku hiljaa palata lähtöpisteeseen
Miran antaessa haastatteluja lehdistölle sai allekirjoittanut alkaa jännittää aitaan menoa. Lämmittelylenkki sujui hyvin, mutta aidalla odotellessa alkoi jo vähän hirvittää, kun koiraan ei meinannut saada niin minkäännäköistä kontaktia
Hyvin se sitten ilmeisesti kuitenkin meni, vaikka vähän epäileväinen olo Louhin vuoron jälkeen olikin.
Juntturaporon kanssa Pouhilla tuli vähän neuvotteluja, ja tuomariston kehoituksesta menin lopulta apuun. Tosin olen kyllä ihan varma että Pousti olisi selvinnyt itsekin
Niin saatiin taas porot liikkeelle ja isompaan aitaan. Toisessa aidassa Lou tarvi vähän kannustusta irrotakseen perälle asti, mutta hommat hoidettiin sielläkin, ja porot saatiin takaisin pienempään aitaan.
Kunnon paimenen tavoin Pou ei säntää parttion keskelle, vaan odottaa rauhassa että kaikki ehtivät mukaan
Aikamoinen LouLou
Loun arvostelu menee näin (pisteytys 0-5):
A. Ohjaaja ajaa koiran avulla pienen porotokan aitauksesta toiseen, kilpailuluokka
1. Koiran hallittavuus ennen ajokäskyä: 5
2. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen: 5 (kerroin 2)
3. Ajotapa jahtaava - paimentava: 5 (kerroin 2)
4. Haukun taajuus ja laatu: 4 (kerroin 2)
5. Etäisyys poroista; liian lähellä - tokan hajoamisen vaara suuri; etäisyys sopiva - mahdollisuus ajaa laumana: 5
6. Koiran hallittavuus ajon aikana: 5 (kerroin 2)
7. Ajon lopettaminen käskystä: 4 (kerroin 2)
8. Koiran palautuminen ajosta, rauhallisuus: 4
B. Yleisarvostelu kokonaissuorituksesta
9. Ohjaajan ja koiran yhteistyö: 4 (kerroin 2) - huomautuksena "viriämpi ohjaaja!!"
10. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus: 5 (kerroin 2)
11. Koiran fyysinen kunto: hyvä
Erityishuomioita: "Täydellinen koira"
Yhteensä siis pisteitä 83 ja toinen sija pisteen päässä voittajasta. Násti ja Mira sijoittuivat jo toisen kerran peräkkäin neljänsiksi 70 pisteellä, parantaen tulostaan pisteellä. Ei siis tainnut tosiaan mennä hassummin
*
Perinteiseen tapaan lomailtiin vielä muutama päivä poropaimennustapahtuman jälkeenkin, ja vierailtiin mm. Syötteellä. Huskyvaljakko valmiina lähtöön
:
Ja nou hätä, Vaustia kovasti toppuuteltiin että ei tarvisi vetää, kaveri ei vaan meinannut uskoa...
Syötteen Ansapolun varrelta Pou bongasi hirviä:
Ja emännät karhun:
Sitäkin piti vähän tarkkailla, mutta ehkä tuo lumihattu paljasti koirillekin, että tätä vihollista ei tarvi ottaa kovin vakavasti
Vaaralle kiipeämistä mietittiin, mutta plussakeli ja älyttömän raskas lumi saivat aikaan sen, että lenkki jäi kilometreiltä aika lyhyeksi.
Tiistaina sitten otettiin vahinko takaisin, ja suunnattiin Kylmäluomajärven toiseen päähän kodalle. Sää oli lähes täydellinen, aurinko paistoi melkein koko päivän.
Pöljä ja Dorka edustivat:
Tulkaa jo hiturit!
Kodalle saavuttaessa jouduttiin hetki miettimään mitä eläimiä siellä juoksentelee. Onko ne jäniksiä? Vai kenties ahmoja? No ei sentään, nehän on hipettejä haalarit päällä!
Kotimatka sujui Ultrabrata laulellen. Minä suojelen sinua kaikelta..
...Tai sitten en
Ja tietenkin tyttöjen välisestä ystävyydestä:
Niin se loma taas meni, ikävä kyllä. Keskiviikkoaamuna tehtiin viimeinen lenkki Kylmäluomajärvellä ja sitten lähdettiin kotiapäin.
Mutta ensi vuonna sitten taas!
Lisää (samoja;) kuvia Nástin blokissa, selostus nollakoiran urakasta Ronjan blokissa ja elävää kuvaa paimennuksista tullee toivottavasti jossain vaiheessa Oonan blokiin, vink vink
Kommentit