Viime päivityksestä on jo vierähtänyt tovi, joten koitetaanpa saattaa tilanne ajan tasalle! Joulu ja loma sujui meillä tavalliseen tapaan rauhallisesti lähinnä syömisen ja lenkkeilyn parissa. Vauhti kunnostautui aattona avaamalla paketteja ja tuunaamalla niiden sisältöä kun ihmiset oli poissa, onneksi mitään lahjoista ei sentään tarvinnut heittää roskiin, mutta "omistuskirjoitukset" olivat osassa aika mielenkiintoisia Vuodenvaihde oltiin myös Kullaalla, ja kerrankin sielläkin paukkui ja välkkyi ihan kunnolla. Ensimmäiseen tulitukseen Louhi reagoi haukkumalla vahtihaukkua, ja sai Vaustinkin mukaan pöllöilemään, mutta sen jälkeen pauke ei saanut pahemmin edes korvia lotkumaan. Yhdeksän aikaan tehtiin pieni lenkki, ja ulkonakaan raketit eivät saaneet aikaan ihmeempiä reaktioita -jäinen hevosensonta vei voiton

Loman viimeisinä päivinä Lou loukkasi lenkillä jalkansa, mutta vaikka alussa tilanne vaikutti aika pahalta, ontuminen alkoi helpottaa jo seuraavana päivänä. Pari päivää Pou ontui, ja sitten vielä pari päivää vähän varoi jalkaa (tai sitten hysteerinen emäntä kuvitteli sen vielä varovan...), mutta siinä se. Loppiaisena koirat oli Tuulilla yökylässä, kun itse olin Lopella tulevaa treenikautta suunnittelemassa. Suunnitelmia ja tavoitteita tehtiin ihan urakalla, ja toiset niistä saattaa jopa toteutua Kaikkia ei ehkä taaskaan kehtaa julkistaa, mutta suunnitelmissa on kokeita jos jonkinmoisia, treenitavoitteitakin löytyy, ja lisäksi kummatkin pääsevät myös näyttämään silmiään silmätohtorille.

***

LouLou vietti vielä tammikuun treenitaukoa, Vapu pääsi sentään muutaman kerran treenaamaan. Palotalolla käytiin harjoittelmassa taas rakennusetsintää, ja kohtuullisen hyvin poika teki hommia. Varmasti Vau pimeässä röttelössä kulki, jyrkät ja kapeat portaatkaan ei saanut edes Vauhtia hidastumaan. Mutta mutta. Junnulla oli jo syksyllä hommien tekeminen vähän sellaista haahuilua, ja sama näytti jatkuvan tänä vuonna. Vihdoinkin kuitenkin asioihin alkoi tulla tolkku, kun tajusin vihdoinkin että maalimiesten täytyy käyttäytyä vähän toisin, ja palkkauksessa täytyy siirtyä leluun. Ongelmaksi oli siis muodostunut lähinnä motivaation puute.

Vaus leikkii nykyään jo ihan hyvin muidenkin kanssa, varsinkin jos sitä alkuun vähän virittelee. Lelun kanssa se myös haukkuu vieraita hyvin, kun ruokapalkalla se ei sitä oikein kyllä tee. Itse saan sen haukkumaan pelkällä käsimerkilläkin, ja minulle Vau haukkuu ihan miellyttämisen halusta ja haukkumisen ilosta, muille haukku ei tule ihan niin helposti. Mutta nyt mennään siis lelulla. Ja näyttää uhkaavasti siltä, että lelupalkkaukseen täytyy siirtyä myös tottiksissa, valitettavasti. Nakilla palkkaaminen olisi kyllä niiiiin paljon helpompaa...

***

Sairastin vuoden ensimmäisen flunssan tuossa tammikuun puolessa välissä, samaan aikaan kun Vau poti lemmensairasta sydäntään. Jos voi nuori uros olla rasittava, niin tuo on, todellakin. Viikon verran täällä piipitettiin ja ulistiin 12-16 tuntia vuorokaudessa, päivällä ja yöllä. Itse kun olin vielä kipeänä, niin kieltämättä pinna oli aika tiukalla, ja Vapulla pallien menettäminen oli aika lähellä. Vaus oli myös viisi päivää kokonaan syömättä, ja siinä ajassa joululomalla vaivalla hankitut kilot kyllä lähtivät. Meillä kun ei syömisten kanssa leikitä, en päivään, pariin viitsinyt edes tarjota Vaustille ruokaa. Olkoon sitten syömättä jos ei kerran kelpaa. Edelleen Vauhti on todella hoikassa kunnossa, selkäranka, kylkiluut ja lantion luut suorastaan törröttävät. Mutta niin kauan kun energiaa riittää ja lihaskunto ei kärsi, saa Vau olla luuviulu ihan rauhassa.

***

Tammi- helmikuun vaihteessa tehtiin perinteinen jalostuspäivien reissu, eli vietettiin viikonloppua Iisalmessa, mistä käsin sitten käytiin jalostuspäivien näyttelyssä Kuopiossa. Reissu oli menomatkaa lukuunottamatta älyttömän mukava, ei voi muuta sanoa. Menomatka oli kyllä varsinainen kokemus, Pieksämäellä oltiin jo tunti myöhässä ja siellä siirryttiin junasta täpötäyteen bussiin. Sanonpahan vain, että kahden koiran kanssa todella huonotuulisia ihmisiä täynnä olevassa bussissa ei ole kovin lokoisaa matkustaa Kuopiossa vaihdettiin vielä bussista toiseen, ja väki väheni sen verran että loppumatka kului vähän rauhallisemmin. Lou sai myös matkustaa viimeisen pätkän penkillä, joten itselläkin oli vähän helpompaa kun koiraparka ei sinkoillut paniikissa ympäriinsä Vaus matkusti bussissa ensimmäistä kertaa, ja tuttuun tyyliinsä se otti hyyyvin rauhallisesti. Kunhan emännän jaloissa on sen verran tilaa että pieni koira mahtuu maate, Vapu on ihan tyytyväinen.

Koirilla tuntui olevan mukava jälleenäkeminen, mitä nyt Lou purki bussimatkan from hell aiheuttamat paineet systeriin. Ensimmäinen ilta taisinkin olla ainut kun Boheemisiskoksilla oli pientä nokkapokkaa, muuten keskityttiin lähinnä junnujen lyttäämiseen. Edelleen tiputteleva Norri ei aiheuttanut Vaustille suurempia sydämentykytyksiä, ja me ihmiset oltiin kyllä Vausterista aika ylpeitä. Jälkeenpäinhän sitten selvisi, että Noopi vasta lämmitteli, ja varsinainen juoksu oli vielä tulossa. Mutta kuitenkin, Vausti H. Ormonihiireltä ihan hyvä suoritus Pikkutytötkin tuli hyvin keskenään toimeen, Louhi jopa nukkui Norrin kanssa samassa sängyssä koko yön, Lou meikäläisen jaloissa ja Norri kainalossa. Aika hieno homma! Vaikka se on kyllä hilkulla onko Norri mennyt Louhista jo korkeudessa ohi, että kait se täytyy myöntää että pikkutytöt joissain tapauksissa kasvavat isoiksi

Lauantaina reippaina tyttöinä tehtiin esineruututreenit ja tottis-/näyttelytreenit lenkin lomassa. Koirat kävivät myös puntarissa, ja ensimmäistä kertaa ehkä koskaan Lou painoi enemmän kuin Naps! Loupi on kieltämättä vähän tukeva, mutta ei sentään lihava. Kylkiluut tuntuu edelleen. Nyt sekin joutui raasu kuitenkin dieetille. Bikinikuntoon kesäksi

Sunnuntaina käytiin sitten Kuopiossa hakemassa kolme pätkää sinistä muovinauhaa, joista yksi oli positiivinen yllätys ja kaksi ehkä vähän pettymyksiä. Tai no Vapulle kyllä EH:ta odotinkin, mutta olisi se ERIkin kuitenkin kelvannut. Kun kaikki muutkin meidän luokassa sai Mari Lackman arvioi Vaustin näin:

1v 7kk. Kapealinjainen uroksen pää. Hieman vaaleat ja pyöreähköt silmät. Hyvä kaula. Pysty olkavarsi. Vielä kapea, mutta riittävän pitkä runko. Hyvä lanneosa, mutta laskeva lantio. Normaalit liikkeet. Runko saa vielä kauttaaltaan täyttyä. Rauhallinen käytös.

NUO EH

Arvosanan perustellessaan tuomari ensitöikseen totesi Vaustin olevan vielä ihan junnu, ja tuosta pystystä olkavarresta sanoi sen verran että se vaikuttaa etujalkojen liikkeisiin, mutta liike on kuitenkin ihan suoraa. Myös kapeudesta oli puhetta, ja kevyestä päästä. Taitaa meidän yhden sertin ihme jäädä nyt näyttelytauolle ja kotiin kasvamaan, ei taida olla järkeä kasvattaa EH-riviä kovin paljon pidemmäksi, kun kehäkäytös on kuitenkin hallussa. Eiköhän me jotkut missikisat vielä tänä vuonna käydään, mutta kovin ahkerasti ei taideta kehiä kiertää. Antaa junisterin kasvaa rauhassa, ja mennään näytelmöimään sitten isona -jos Vapulla silloin on vielä killuttimet paikoillaan

***

Louhi oli koko syksyn todella reipas ja rento, mutta nyt on taas tullut pieniä takapakkeja. Lähinnä tuollaiset julkiset paikat (esim. juna-asema) ja tapahtumat (näyttely) saa Louhin panikoimaan, ja silloinhan se käyttäytyy ihan päättömästi. Kaikennäköistä muutakin pientä oiretta on, mutta siinähän ne menee kun on pakko. Tuntuu vaan, että tuo epälooginen käytttäytyminen vain lisääntyy, mutta kaipa se on ihan odotettavaakin, toisaalta. Kyllä sitä vähän jo asioita siltä kantilta miettii, että onko ne liikaa pikkukoiralle vai ei, mutta onneksi sentään ihan normaalielämää nuo jutut eivät haittaa. Pou nyt vaan on tuollainen.

Vauhtikin taitaa vihdoinkin olla kotiutunut tänne kämppään, ainakin yksinolot sujuvat jo aika kivuttomasti. Tosin Pou kyllä parhaansa mukaan heittelee kapuloita rattaisiin... Mokama kerrankin alkoi pöhistä rapun äänille, ja junnuhan innostui saman tien mukaan! Aamulla ja päivällä kun olen koulussa, Vapu on ihan rauhassa, mutta iltapoissaolot aiheuttavat edelleen levottomuutta ja kotiintullessa eteisessä saattaa odottaa vieno sitruunan tuoksu. Myös poikkeaminen lähtörutiineista aiheuttaa välillä pientä ahdistusta, ja sitä puretaan sitten esim. pöytää tyhjentämällä jne. Puruluubuffet on kyllä aika hyvin pitänyt Vaustin poissa pahanteosta, mutta välillä jotain pientä täällä puuhaillaan. Lähinnä noista saa syyttää itseään, mitäs jättää vaikka juustonaksupussin pöydälle