Viime viikonloppu meni rattoisasti työn merkeissä, tosin vähän harrastelemaankin päästiin. Lauantai-iltana käytiin mökillä uimassa ja saunomassa, ja Louhi sai temmeltää vapaana metsässä ja rannalla.

Uimaan typy ei kyllä vieläkään tullut, emännän uimiset vahdittiin kyllä tarkkaan laiturin nokasta, ja kunto tarkistettiin muutamalla lipaisulla joka kerta kun kiipesin järvestä ylös. Loppuseurueen saunoessa otin mökin terassilla nokoset, joilta heräsin vienoon piippaukseen jalkojeni juuresta: eihän sitä pikkukoira voi juosta metsässä kun täytyy vahtia emännän unia. Ihan tylsää!

Sunnuntaina oltiin katselemassa Ulvilan palveluskoirat ry:n järjestämää tokokoetta melkoisessa helteessä. Louhi sai kehuja hienosta, rauhallisesta käytöksestään ja meikäläinen sai kirkuvanpunaiset olkapäät ja niskan. Ei oo reilua ei.

Vakavasti puhuen päivä oli todella mielenkiintoinen, ja se hiljainen "entä jos mekin" -jankutus takaraivossa tuli vähän itsepintaisemmaksi. No, reenaillaan ja katsotaan kestääkö pikkukoiran pää, koiranohjaajan päästä puhumattakaan.

Ja miten mukana olevat kuvat liittyvät tekstiin? No, mukana on rantaa, vaikkei omaa olekaan, ja ko. Yyterin koirarannalla käytiin pari viikkoa sitten tokoreenien jälkeen:)