Se on sitten marraskuu. Jouluun on aikaa enää kuukausi, koska ystävää lainatakseni, joulu alkaa siitä kun saa alkaa avaamaan joulukalenterin luukkuja. Jouluvalojakin on nähty jo muutamat, yhtään valokaapelia ei ole (onneksi) vielä sentään pongattu.

Viime viikolla oli yliopiston tenttiviikko eli väliviikko eli loma, ja meidän porukka lomaili Kullaalla ja Pertunmaalla. Oli kovasti mukavaa päästä kaupungista pois, Kullaalla lenkkeiltiin paljon ja Pertunmaalla kaverin mökillä rentouduttiin ja parannettiin maailmaa ihan urakalla. Loma oli paikallaan, vaikka viikon alkuun saimmekin kotiin suru-uutisia.

Koirien kanssa on Jyväskylän jälkeen lähinnä lenkkeilty, tokosta on pidetty ihan rehellistä treenitaukoa. Vau on saanut harjoitella vähän haukkumista, ja nyt haukku alkaa irrota aika hyvin pelkällä käsimerkilläkin. Maahan Vau täytyy vielä pyytää erikseen, ja seisaaltaan haukkuminen tuntuukin sille paljon helpommalta. Mutta hyvin se haukkuu makuultaankin ja haluan että se todellakin oppii ilmaisemaan maaten, ihan vaan siksi että se on maalimiehelle/etsittävälle mukavampaa.

Viime viikon treenit jouduttiin jättämään reissun vuoksi väliin, mutta edellisviikolla Vaus pääsi kokeilemaan rakennusetsintää Sipoon palotalossa, vanhassa omakotitalossa jossa palomiehet harjoittelevat savusukellusta yms. Talo oli kaksikerroksinen, kolmantena kerroksena pieni kellari, ikkunat oli peitetty ja sinne tänne rakennettu kaikenlaisia esteitä ja labyrintteja. Vauhdilla oli kolme maalimiestä, yksi jokaisessa kerroksessa. Keskikerroksesta aloitettiin, ja alkuun Vau oli vähän hämmentyneen oloinen kun ei oikein ymmärtänyt mikä oli homman nimi. Aktiivisesti se kuitenkin etsi huoneet lävitse, ja kun ensimmäinen mm löytyi saunasta, syttyi junnulla lamppu päässä että ahaa, täällä tehdään Hommia. Portaat yläkertaan olivat kapeat ja jyrkät, mutta Vausti paineli ylös suurempia kehoituksia kaipaamatta, ja etsi sokkeloisen yläkerran itsekseen läpi kunnes löysi etsimänsä. Viimeiseksi jäi kellari, jonne vei vielä kapeammat ja jyrkemmät kierreportaat kuin yläkertaan, ja minua olikin jo varoiteltu että kukaan koira ei mene niistä ilman apua... Mutta kun kellarin portaisiin johtava ovi avattiin, en ehtinyt edes kädellä antaa suuntaa kun Vaus jo paineli pimeään portaikkoon. On se aika epeli! Se etenee rauhallisesti ja maltilla, mutta on kuitenkin todella motivoitunut eikä arista pahojakaan paikkoja, mikä tuli huomattua myös pari viikkoa sitten tunkeutumistreeneissä raunioilla. Alkaa tulla itellekin jo paineita kun koira on niin hyvä, ehkä sille(kin) pitäisi hankkia joku pätevämpi lainaohjaaja

Lomalla käytiin kerran sentään pellolla jäljellä, vaikka muuten ei mitään kovin järkevää koirien kanssa tullut tehtyä. Kummallekin tehtiin sakara muurinharjaa, Vaustille loppuun yksi terävä kulma, kummankin jäljen pituus n. 150m. Louhin jälki oli sen ensimmäinen vieraan tekemä jälki ja myös Loun eka peltojälki. Sen jäljestys olikin vähän pyöriskelyä ja haahuilua, ja jos tavoitteena olisi jotain muuta kuin mielenvirkistystä, palaisin sen kanssa helpompiin juttuihin, mutta näillä mennään nyt. Aika tarkkaa työtä se kuitenkin teki, ja lihapullanpalatkin kelpasi, toisin kuin metsäjäljeltä... Vauhti puolestaan oli hyyyvin itsevarma, ja jäljesti aika rennolla asenteella. Se meni kaikista kulmista ensin ohi, mutta palasi sitten ihan oikein takaisin, ja ehtipä taas jossain välissä nostaa jalkaakin, todella hienoa... En oikein tiedä miten sen kanssa pitäisi nyt edetä, vinkkejä, anyone? Yhtään epävarma se ei nyt ole, joten helpompaan ei varmaan kannata palata, vai onkohan se taas päässyt vähän kyllästymään liian helppohin jälkiin...

Vaupustin karva on vihdoin alkanut kasvaa takaisin, pikkuhiljaa. Sillä on muutenkin ilmeisesti massakausi menossa, sen kroppa jämäköityy ja lihakset pyöristyy ihan silmissä. Tai sitten se on se karva Kummin päin vain, mutta ruokaa Vapuun uppoaa taas ihan hillittömiä määriä, ja edelleen kylkiluut tuntuu melkein turhankin hyvin. Maha on ollut ok kunnossa melko pitkään, vaikka nuo vetelee puruluitakin varmaan parinkympin edestä per viikko. Ja sen sitten huomaa kyllä Louhin kyljistä.. Neitikoiran ruoka-annosta saa koko ajan vain pienentää, mutta silti se ei laihdu. Ei sitten millään.