Ollaan vietetty nyt reilu viikko aikaa taas Helsingissä, ja ryntäilty minuuttiaikataululla paikasta toiseen. On treenattu, nähty kavereita, kurvailtu Järvenpäässä, käyty Klaukkalassa ja istuttu muutamassa seminaarissa. Tässähän jo melkein odottaa, että pääsee töihin rentoutumaan

Pikaisena treenikatsauksena voidaan todeta, että Vaustilla on intoa ja tahtoa, taito on vähän vielä hakusessa. Perusjuttuja hiotaan, ja muuten hommat on aika kivalla mallilla, mutta sivulla ollessa maahan meno on t-o-d-e-l-l-a vaikeaa. Edessä onnistuu hyvin, mutta vieressä se on niiiin hankalaa. Ja maahanmenon alkuopetushan tehtiin naksun kanssa niin, että pentu oli mun edessä. Eli taas saa syyttää vain itseään... Päästiin muuten jo nyt HEPeKolla treeniryhmään mukaan, meidän ryhmän pääpaino on jäljestämisessä, tarkemmin sanoen id-jäljessä. Myös haku ja rauniot kuuluvat repertuaariin, sekä ihan tavalliseen tapaan että hajutunnistusperiaatteella. Tavoitteena siis on, että koira raunioilla ja hakumetsässä hakee hajunäytteen perustella yhtä tiettyä ihmistä muista välittämättä, ja nostaa hajunäytteen perusteella vain sen hajuisen ihmisen tekemän jäljen. Aika päheetä Vähän ollaan kotona jo harjoiteltu hajunäytteen haistamista ja etsimistä, ja suurin ongelma tällä hetkellä on se, että saa tuon nahmatin ymmärtämään että "haista" tarkoittaa haista, älä maista

Poun tokoiluissa puolestaan on taas tervanjuonnin makua. Ruutu on kiva ja noutokapulaleikit on kivoja, mutta muuten vanhat tutut laamanelkeet on taas kuvioissa. Olen muutenkin Louhista nyt vähän huolissani, se on todella vaisu ja haluttoman oloinen, ja on muutaman kerran saanut sille hyvin epätyypillisen raivarin ihan vaarattomissa tilanteissa. Tässä on tullut pyöriteltyä ajatuksissa vaikka mitä, mistä nuo oireet voisivat johtua. Oman mielenrauhan vuoksi taidan otattaa siitä verikokeet, että näkee onko kaikki kunnossa. Lihasjumit on toinen huolenaihe, mutta mites tarkistat onko kaikki sillä rintamalla kunnossa kun koira ei anna pidellä

Noh, ei auta kuin tarkkailla tilannetta.

Vielä muutama räpsy Rumpulan visiitiltä, ja nää on sitten ihan tosiaan vaan räpsyjä. Ei voi odottaa ihmeitä kun kuvaa tuolissa lojuen suoraan kohti aurinkoa

Piiku ja Pou vahtii poikien leikkejä:

Poikien leikit oli välillä, noh, aika mielenkiintoisia..

Tora taisi välillä yrittää velipojan alistamista, mutta ei Vauhtikallo sellaisiin pahemmin kiinnitä huomiota. Vaustilla oli kuitenkin tädin henkinen (ja välillä ihan fyysinenkin) tuki ja reilun viiden kilon kokoero puolellaan, niin taisi se Torakin saada oman osansa kukkoilusta

Vaustiboi on miehinen mies