Viikonloppuna piipahdettiin maalla, ja ai että Lou nautti kun sai juosta kunnolla! Ensimmäisen metsälenkin se juoksi ihan hullun lailla, vartin jälkeen se oli jo ihan kieli poskella, mutta vauhti ei silti hidastunut. Lauantaina ja sunnuntaina lenkkieltiinkin sitten jäällä - täytyy nyt nauttia näistä talven eduista kerrankin..

 

Tyyli oli vapaa..

Hillitön juokseminen aiheuttaa tietysti myös hillitöntä hepulointia. Kyllä se kaverin jo ehdottomasti tarvii.

Ja ne pakolliset poset:

Sunnuntain lenkillä ei enää nautittu auringonpaisteesta, mutta muutama upea sininen hetki koettiin.

Meillä on taas hoitolaisia, tällä kertaa Nada natiainen:

Tytöillä on reilu puoli vuotta ikäeroa Louhin hyväksi, ja ihmeen hyvin neidit tulevat toimeen. Välillä Louhilla palaa käämi Nadan intensiiviseen paimentamiseen, ja Nada ei oikein ymmärrä Louhin haukutaan-keppi-suussa -leikkejä, mutta muuten menee ihan hyvin. Syksyllä kun Nada veljelleni tuli, yritti se vähän isotella Louhille, mutta nyt tilanne on tasaantunut. Lou on niin taitava "puhumaan koiraa", ja Nada puolestaan vanhana lauman alimmaisena häkkikoirana aika turta signaaleille, niin meni hetki ennen kuin neidit pääsivät sopuun.

Muutama mielenkiintoinen tilanne on sattunut myös kissojen kanssa, mutta ainakin vielä toistaiseksi kaikilla on silmät tallella.

Tarkoitus oli painaa kouluhommia oikein urakalla tällä viikolla, mutta flunssa on vienyt energian aika tehokkaasti. Toivottavasti tällä kertaa ei sentään tule yhtä ikäviä jälkitauteja kun syksyllä.

Ja kadonnut treeni-into ei ole vieläkään löytynyt. Jospa se vielä löytyisi, toivossa on hyvä elää