Lomakuvat on vihdoinkin koneella, ja niitä tulikin ihan kunnioitettava määrä.. Kameran akutkin kesti hyvin, tosin kovimmilla pakkasilla jätin kuvaamiset sovinnolla sikseen. Ihan jo sormienkin takia;)
Aloitetaan pakollisella sivuposella, huomatkaa hienon neidin ampiaisvyötärö..
Meidän peruslenkki meni vähän matkaa pikkutietä, ja sitten poikettiin metsään. Ja pikkukoira sai huvitella vapaana koko matkan:) Tällä tiellä kulkee lähinnä mökkiläisiä, joten arkisin siellä ei paljon autoja näe. Jos sellainen sattuu vastaan tulemaan, kutsun Loun vierelle siksi aikaa, että kiireisemmät pääsee ohi.
Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myöntää, että yleensä Loupista näkyi ^tämän verran, jos sitäkään
Ihan vapaaehtoisesti se kuitenkin tulee välillä tarkistamaan että olen vieä tallella, ja pyrinkin siihen etten kutsu sitä usein, vaan se saa tosiaan itse pitää huolen että pysyy mukana. Joissan polunristeyksissä välillä kutsun, ettei pikkukoira lähde väärään suuntaan, mutta muuten Lou saa huidella omia reittejään.
Lou on saanut aika kivasti massaa nyt viime aikoina, ja turkkiakin sillä on enemmän kuin puoleentoista vuoteen. Ei siitä sentään jättiläistä ole tullut, kuva on otettu vähän alaviistosta.
Aurinngonpaistetta ja pakkasta, mitäs sitä lomalla muuta kaipaa! No, ehkä sitä luntakin olis voinut vähän enemmän olla.. Välillä näytti ihan keväältä jo, kun valkoista ei ollut missään.
Mikäköhän siinä on, että vaikka ollaan metsässä, koira on vapaana ja menee muuten omia menojaan, niin heti kun ottaa kameran esiin, se on jaloissa valittamassa miten tylsää pienellä koiralla voi olla.. Tässä malliesimerkki a la Louhi piipiipiiPIIP
Lunta ei pahemmin ollut, eikä hienoja järvimaisemia tai tuntureita, mutta kiviä kyllä piisaa. Ihan vaikka muille jakaa.
Kuten jo aiemmin mainitsinkin, Lou tosiaan teloi tassunsa ja joutui ulkoilemaan suojavarusteiden kera. Alkuun vain hihnassa, mutta noin viikon jälkeen vapaanakin. Ei paljon sukka painanut;)
Vuodatus ämpyilee nyt sen verran, että kuvareportaasi saatetaan loppuun myöhemmin:)
Kommentit