Viime aikoina mielessä on pyörinyt kaikenlaista, sekä koiria että muuta elämää koskevaa. Mitään maatamullistavaa ei sentään olla tuumailtu, nuo koulu- ja kesätyöasiat vaan pyörivät mielessä. Ja Virven innoittamana olen mietiskellyt syntyjä syviä tämän vuoden tekemisistä ja tavoitteista koirien kanssa.

Niin se vaan on, että tavoitteita pitää olla. Ja jos aloitetaan niistä arjen tavoitteista, niin:

• Vaun täytyy oppia olemaan rauhassa kotona ilman ihmisiäkin
• Louhin pitää päästä rankemmille lenkeille
• valjasasiat vihdoinkin kuntoon ennen kevättä
• pysyn itse terveenä kauemmin kuin kaksi viikkoa kerrallaan

Ja lisäksi tavoitteena saada kandi ajoissa valmiiksi ja päästä "oikeisiin" kesätöihin.

Kuten päätellä voi, Vausti on siis alkanut taas riehumaan yksin -tai kaksin Loun kanssa- ollessaan. Nyt se ei sentään huuda *kop kop* mutta hajoittaa kaiken irtaimen pöydiltä ja kirjahyllystä. Yksinoloajalla ei sinänsä ole merkitystä, puolessa tunnissa saa lähes yhtä pahaa jälkeä aikaan kuin parissa tunnissa. Nautin kyllä siitä, kun Vaus on niin miellyttämisenhaluinen ja viihtyy lähellä, mutta tämä yksinolemisen vaikeus kolikon toisena puolena on kieltämättä aika epämiellyttävä.

Harrastusrintamalla meillä on niin suuria suunnitelmia tälle vuodelle, että en taida uskaltaa niitä vielä paljastaa. Sen verran sentään kerrotaan, että Vauhti pyörähtelee näyttelykehässä tänä vuonna ainakin kolmisen kertaa ja Pou varmaan kerran. Louhin kalenterissa on tällä hetkellä vaihtoehtoina 11.4. Mäntsälä ja 2.5. Mouhijärvi, jommassa kummassa luultavasti käydään. Poropaimennuskisaan osallistumisen suhteen en ole kovin optimistinen, tällä hyvällä tuurillani ei luultavasti päästä tänäkään vuonna aitaan. No, sitten voi ainakin kehuskella että jos oltais päästy, niin oltais ihan varmaan voitettu...

Joulun ja vuodenvaihteen kestäneeltä treenitauolta on nyt palattu hommiin uudella innolla. Vauhdin kanssa treenaillaan istu-maa-seiso -juttuja ja seuraamista ja eteen ja sivulle tuloa. Varsinkin seuraaminen on aika älyttömän hienolla mallilla, kukakohan sen on niin hienosti opettanutkin. Eteen tuleminen ja perusasento sotkevat vielä toisiaan, eli edessä viettää sivulle ja sivulla eteen. Mutta intoa riittää, ja kontakti on hyvä

Poun kanssa treenit on tänä vuonna tähän asti ollut lähinnä fiilistelyä, ja hommassa on ollut enemmän intoa kuin taitoa. Kapulatreenit sujuvat kuitenkin hienosti, ja alon liikeet hyppyä lukuun ottamatta ovat melkeinpä viimeistelyä vaille valmiit. Aina voi tietenkin tehdä tiiviimmin, nopeammin ja tarkemmin, mutta hyvässä mallissa nytkin ollaan. Vähän meitä jo yhteen toukokuun kokeeseen haastettiin, mutta taidetaan jättää ne karkelot vielä väliin. Katsellaan katsellaan.

Mittasin Vaustin tuossa viikko-pari sitten hienolla "mittakepillä", ja tyyppi oli jo 52cm korkea. Sen kasvu rauhoittui jo hetkeksi, mutta nyt se näyttää taas niiiin jalkavalta, että tarvinnee ottaa uusi mittaussessio. Kohta mennään jo korkeuden ylärajoilla