Onneksi se on nyt ohi. Tosin masis valitettavasti pysyy...

Joo, yllättävää kyllä, tää sää vähän riepoo. Ja nyt ei ole kyseessä porilaisten sää, vaan tämä maanlaajuinen ilmiö jota myös vesisateeksi kutsutaan. Ja kouluressi painaa päälle. (Niitä koulutöitä pitäis muuten tehdä myös nyt.) Mikä taas lisää stressiä -oravanpyörä on valmis. No niin no, kohta on onneksi tämän vuoden urakka tehty, mitä nyt joku kandi pitäisi vielä kirjoittaa ennen lomalle lähtöä, ja tenttiä muutama tentti ja pitää jokunen seminaariesitys, mutta joka tapauksessa parin viikon päästä me painutaan hermolomalle Kullaalle.

Ja mitä meille kuuluu? Eipä paljon mitään. Lenkkeillään, satunnaisesti treenaillaan (Vau myös jälestää) ja tarvotaan kurassa. Ja pestään likaisia tassupyyhkeitä. Poulla on kanssa jonkinmoinen masis päällä, mikä voi tosin johtua myös meikäläisen hermoiluista, ja Vau ottaa tilanteesta kaiken irti. Vaus taas on kunnostautunut haukkumisessa. Ei onneksi kotona, mutta Tuulin luona, kun ihmiset ovat lähteneet ulos. Kivakiva.

Näiden kurakelien innoittamana olen alkanut harkita häkkien hankkimista autoon. Projekti ei ole vielä edennyt nettisivujen tutkailua pidemmälle, mutta jos vaan jostain löydän kohtuuhintaiset häkit jotka a)mahtuvat volvon takapenkille ja joissa b)riittää korkeus koirien myös istua, niin sellaiset hankitaan. Hankintalistalla on myös jäljestysvaljaat ja jälkiliina Vaustille, ja Louhi tarvisi edelleen kunnolliset talutusvaljaat. Niin, ja Vauhti fleksin.                              

Lou möllöttelee Pyryn taljalla (koiria ei vahingoitettu makuualustan valmistuksessa)

Porukalla mujuamista

Ja muistattekos vielä: näin pieni Vau oli kesällä

Kaikki kuvat Tuulin arkistoista.

Psst. Yritän kovasti ryhdistäytyä tämänkin asian suhteen, ja toivottavasti pikapuoliin olisi tulossa muutakin kuin tökstöks -juttuja. Ehkä joku ulkoasupäivityskin olisi taas paikallaan. Se kortinlukijakin odottaa edelleen hankkimista, kun tosiaan joku pikku apulainen söi cybershotin kuvansiirtopiuhan poikki