Talvi sen kun jatkuu, mutta hiljalleen saa alkaa jo odottaa kevättä, aikas hienoa Perinteiset kevättalven riennot on kohta käsillä, ensi viikolla lähdetään Kolariin poropaimennusreissulle ja sitten maaliskuun lopussa olisi keväterkkari -minkä suhteen ei kyllä vieläkään ole tehty päätöksiä... No, enikeis, ensi viikolla lähdetään pohjoiseen lomailemaan, ja paimennusviikonloppuna Lou edustaa lauantain kisassa ja Vapu sunnuntain testissä. Ja vähän alkaa jo jännittää... Kun ei oikeastaan ollut tarkoitus että Vaus testattaisiin jo tänä vuonna, mutta yllytettynä laitoin sillekin ilmon menemään, toiveena kuitenkin että Louhi pääsisi, ja Vapu sitten ei. Ja niin ne vaan kummatkin mahtuivat mukaan. Eli tänä vuonna aidalla jännitetään omia koiria kahtena päivänä, aika hurjaa! Ja kilpailu pentuesisarusten kanssa on tietenkin veristä, kuten asiaan kuuluu

Sen verran on tässä kevätauringon myötä piristytty, että muutama treeni on saatu jo aikaan. Vapin kanssa täytyy ihan tosissaan alkaa työstää sitä seuraamista, pentuaikojen huippuhyvä kontakti on alkanut vähän rakoilla, ja käännökset tuntuu myös aika ponnettomilta. Intoa kaverilta kuitenkin löytyy, mutta valitettavasti nykyään myös ääntä... Varmaan pitäisi ottaa treeniohjelmistoon se paljon puhuttu patoaminen, Vapu nimittäin vuotaa todella pahasti. Heti kun vire nousee, alkaa huuto. Ja kun vire on korkealla eikä Vau ole käskyn alla, se käy mielellään kiinni hihaan -tai lahkeeseen. On se vaan aika herttainen No joo, tuo käteen kiinni käyminen ei ole tapa parhaasta päästä, ja täytynee vihdoinkin alkaa puuttua asiaan. Mutta lopettaahan se nytkin kun asiasta vaan huomauttaa.

Vauhti on kyllä kaikenkaikkiaan aika hauska kaveri. Se on olevinaan aika räyhäkäs uros, ja se on aika tiukka vahti, mutta silti se on meidän halipoika. Oudoista ihmisistä Vau ei ole kovin kiinnostunut, ja kotia ja ehkä jossain määrin myös minua Vau tosiaan vahtii aika tosissaan. Huoltomiehenkään ei meille kyllä kannata tulla jos ei ole tuttuja ihmisiä paikalla... Vieraille koirille Vapu on aika tiukkana, mutta ei se mikään riidanhaastaja ole. Narttujen kanssa eläminen vain on saanut sen siihen uskoon, että se on uroksista mahtavin Voisi hyvin kuvitella, että iän ja itseluottamuksen kasvaessa -vaikka Vapulla tälläkin hetkellä on kohtuullisen suuri ego- siitä tulee sellainen itsevarma, muista uroksista piittaamaton kaveri.

Vau on nyt viimeiset pari viikkoa syönyt taas hyvin, ja sen myötä ennestäänkin energisestä koirasta on tullut ihan mahdoton virtapiikki. Se alkaa olla suorastaan rasittava välillä Tällä hetkellä kuppiin laitetaan aktiivisen koiran muonaa, ja sitä Vapi syö niin paljon kun vaan uppoaa, mutta edelleen selkäranka ja lantion luut törröttää, ja kylkiluut saa helposti laskettua. Ja kohtahan se todennäköisesti alkaa taas paastoamaan, kun kevät ja juoksumylläkkä taas alkaa.

Pou on saanut jonkin verran kadotettua vyötäröään jo takaisin. Pidemmät lenkit tehoavat heti, samoin puruluiden säännöstely. Kovin pienellä annoksella sitä ei nyt pakkasilla ole viitsinyt pitää, kun tosiaan lenkkiä tulee helposti se kolme tuntia per päivä. Mutta huolimatta siitä miten pitkä lenkki on tehty, kotiinpaluu on Louhista aina yhtä ikävää. Se varmaan mielellään ryhtyisi metsäneläimeksi, tai sitten ei, sen verran tärkeitä nuo ruoka-ajat tuntuvat sille olevan, samoin kuin kunnon sänky missä nukkua

Meillä on siirrytty perinteisestä koiranpotkimisesta nyrkillä päähän -metodiin, nämä uroskoirat kun ovat niin kovapäisiä

Pikkukoiria sentään käsitellään vähän hellävaraisemmin

Tjoo, pitäähän se myöntää, että ei se talvi hullumpaa aikaa toisaalta ole sekään, mutta on se vaan mukavaa kun tulee kevät!

 

Kaikki kuvat tällä kertaa Matin kamerasta