Lou kävi koettelemassa luonteenlujuuttaan viikko sitten Haminassa Lappalaiskoirien testissä, jossa tuomaroivat Tarja Matsuoi ja Bengt Söderholm. Hieman etukäteen arvelutti että miten pikkukoiran siellä käy, mutta hengissä selvittiin siitäkin koettelemuksesta

Luoksepäästävyydessä Louhilta riitti kiinnostusta lähinnä katsomossa seisseelle Miralle, jonka perään piti itkeä varsin kuuluvasti. Toinen tuomareista kysyikin onko siellä Loun kasvattaja, kun kuulemma käytös oli niin pentumaista

Kepistä Lou ei pahemmin innostunut, vähän katseli ja urisi mutta ei uskaltanut alkaa leikkiä, edes minun kanssani. Kun keppi vaihdettiin naruleluun Louhilla syttyi lamppu päässä ja se alkoi leikkiä ihan omaan tyyliinsä, ensin minun ja sitten tuomarin kanssa.

Kelkalla Lou alussa katseli hyvin rauhallisen oloisena, että mikäs juttu tämä on. Lopussa väisti narunmitan, ja kun itse käännyin kohti kelkkaa, olisi Lou väistänyt mielellään vielä kauemmas. Kelkan toiselle puolelle siirtyminen aiheutti taas väistämistä, mutta kelkalle jutellessani uskalsi Louhikin tulla hirviötä haistamaan.

Hyökkäyksen Lou otti aika rauhallisesti, se seisoi edessäni yllättävän pitkään, ja siirtyi siitä takaviistoon. Vasta viimeinen kepinheilautus (niin lähellä meitä että pelkäsin jo kasvojeni puolesta..) sai Louhin siirtymään kokonaan jalkojeni taakse, ja tilanteen lauettua se siirtyi heti takaisin eteeni.

Puolustushalu-osiossa Loun mielestä inhottavinta taisi olla yksin tuomarin kanssa jääminen, ja se kun pidettiin pannasta kiinni, yök

Haalari ja tynnyri oli Poulle aika paha paikka, haalarista vielä selvittiin mutta tynnyri jäi kummittelemaan mieleen, ja sitä Pou olisi mielellään väistänyt huomattavasti enemmän. Vasta toisella ohituskerralla Louhi ei vetänyt enää ihan hirveästi, ja vaati aika paljon maanittelua ja houkuttelua että se uskalsi tulla tynnyrin luokse. Sen jälkeenkin se kuitenkin vielä väisti sitä.

Pimeään huoneeseen pääsyä Lou sai odottaa naru kaulassa Tarkoitus siis oli että tuomari pitelisi koiraa pannasta, mutta Louhin kohdalla katsottiin parhaaksi laittaa sille pannan alta naru, jonka sai vetäistyä pois kun koira tuotiin sisään. Vapaaksi päästyään Louhilla ei ollut niin minkäännäköistä kiirettä tulla minua etsimään, se heilutteli tuomareille häntää ja kerjäsi naistuomarilta rapsutuksia. Saattoavulla ja valollaosoituksella se sitten lopulta luokse tuli, ja tullessaan ei enää epäröinyt edes korkean kynnyksen kohdalla. Mikään kiire sillä ei tosiaan ollut, ja louhimaisesti se rentoutui ja vapautui heti kun pääsi alussa vapaaksi.

Seinäkoe ei kestänyt kuin hetken, kun Lou osoitti hyvin selvästi haluavansa vain väistää hyökkääjää. Seinä otettiin videolle että näen itsekin heti miten se meni, mutta tähän hätään uudella koneella en valitettavasti saa sitä vielä näytille.. Muuten päädyttiin vaan valokuvaamaan, kun paikan päällä oli järjestetty videokuvaus. Elävää kuvaa siis luvassa myöhemmin

I Toimintakyky -1 pieni
II Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +1 pieni
IV Taisteluhalu -1 pieni
V Hermorakenne +1 hieman rauhaton
VI Temperamentti +1 erittäin vilkas
VII Kovuus -2 pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

82 plus- ja 31 miinuspistettä, yht. LTEP 51 +++

Laukauspelottomuudesta ei tullut mitään sanomista, ihan laukausvarma Lou on. Luoksepäästävyydestä sen verran, että Louhin kohdalla voisi sanoa että luoksepäästävä, aavistuksen ujo. Ja kovuus, no, pehmeähän tuo on, ja tuomarikin sanoi että ei varmaan tullut yllätyksenä. Eikä tosiaan tullut. Temperamentti oli itselleni suurin yllätys, että Lou olisi erittäin vilkas. Tuomari sitä sitten selitti, että tuo on oikeastaan ainoa mahdollinen kohta, koska se on siinä mielessä erittäin vilkas, että sillä on vilkas mielikuvitus. Lou siis näkee uhkia siellä missä niitä ei välttämättä ole, eikä aina toimi ihan loogisesti. Ja tämä on Louhin suurin ongelma, erittäin vilkas (mielikuvitus) temperamentti yhdistettynä tuohon pehmeyteen. Hermot sillä tuomarin mukaan kestää, ja kun se palautuu, se sitten kanssa palautuu. Taisteluhalu oli ihan kivasta leikkimisestä huolimatta pieni, koska Louhi ei osoittanut taisteluhalua missään muualla, eikä se tuosta leikistä lisääntynyt. Eli vaikka vetoleikit on Louhista tosi kivoja, ei se sen kohdalla niinkään kerro taisteluhalusta. Puolustushalu on pieni, koska vaikka Lou ei varsinaisesti missään kohdassa minua puolustanut, se koko ajan vähän kurkki ja tarkkaili että mikä on tilanne, ja lopussa tuli saman tien takaisin eteeni. Ja terävyys on kuulemma pieni, koska ei ole vaihtoehtoa joka olisi pienempi kuin pieni. Eli Louhilla ei tosiaan ollut pienintäkään aikomusta puolustaa itseään. Tuosta toimintakyvystä en enää oikein muista mitä siitä sanottiin, mutta vaikea siitä on erimieltäkään olla, että se pientä suurempi olisi.

Testin päätyttyä arvostelua odotellessa Lou kerjäsi ohikulkijoilta rapsutuksia ja söi Miran nakkipussin melkein tyhjäksi, eli palautuminen oli yllättävän nopeaa. Testin aikanakin se pysyi ihan omana itsenään koko ajan, ei läähätellyt tai lamaantunut, ja reipastui ihan silminnähden kun sitä kehui ja rapsutti. Tuomarien puheenvuoron jälkeen käytin sitä vähän jaloittelemassa, ja siellä se oli jo oikein leikkisä ja innokas. Kotimatkalla poikettin Emäsalossa kävelyllä, ja siellä Lou oli todella hyväntuulinen ja rento, eli sille ei tosiaan jäänyt testistä mitään hampaankoloon. Kun se palautuu, niin näköjään se sitten ihan oikeasti tosiaan palautuu

Kaiken kaikkiaan testistä siis jäi varsin positiivinen jälkimaku, ja olen kyllä tyytyväinen että lähdettiin tuotakin kokeilemaan

Niin, ja muuten, koko testi mentiin suu supussa läpi, yhden ainoata haukahdusta ei missään vaiheessa kuulunut!