Tällä viikolla ei ole tehty ihmeitä, lähinnä lenkkeilty ja vähän treenailtu. Vauhdilla oli taas alkuviikosta mahavaivoja, mutta nyt on nappulatkin pysynyt jo sisällä. Pikku-pissis on myös aidattu pois makuuhuoneesta, nyt pentu pääsee sinne  vain yöksi meidän muiden kanssa. Ja kas kummaa, tällä viikolla ei ole tullut vielä yhtään pissaa sisälle *koputtaa puuta*! Puutuin myös syömisen yhteydessä tapahtuvaan vesikupin tyhjäksi juomiseen, kun alkoi tosiaan vaikuttaa siltä että se on vaan tapa: Vau syö oman kuppinsa tyhjäksi, ja niin kauan kuin Lou syö omia sapuskoitaan, Vauhti vuorotellen juo ja nuolee tyhjää ruokakuppiaan siihen asti, että pääsee tarkastamaan jos tädin kuppiin olisi jäänyt jotakin... Nyt annan Vaun juoda kerran, jonka jälkeen vesikuppi nostetaan hetkeksi pois. Parin minuutin päästä laitan kupin takaisin, mutta harvoin V enää tulee juomaan enempää.

Treenirintamalla Vaun kanssa ei ole tehty ihmeitä, eteen tulemista edelleen, ja pikkuhiljaa vahvistettu vasemmalla puolella kulkemista. Naksuttelen kapulan pitoa edelleen, sen suhteen ei ole vielä tapahtunut edistystä, lähinnä omasta laiskuudesta johtuen.. Käydään edelleen lapikkaan vapaamuotoisissa, mutta siellä Vauhti treenaa vain vapaana lähellä pysymistä ja kontaktia, ja tietenkin leikkimistä. Leikkimisen suhteen onkin tapahtunut jo edistystä, patukkaa on kiva vähän kiskoa, ja aika hyvin lelu jo tuodaan takaisinkin.

Louhin kanssa on keskitytty seuraamiseen. Palkkaan nyt vain lelulla, tosin askelsiirtymiset ja paikallakäännökset palkataan namilla. Tällä hetkellä koiralla piisaa intoa aika pitkäänkin seuraamiseen, mutta vielä tarvitaan reilusti käännöksiä että paikka pysyy oikeana, muuten alkaa edistää ja siirtyy kauemmas. Pou myös haukkuu, aika paljonkin. Mutta en siis koe sitä ongelmaksi; jos haukkuminen saa pikkukoiran kierrokset nousemaan, sen kun haukkuu. Eiköhän se koetilanteessa pitää suunsa kiinni. Ja mitä siitä vaikka ei pitäisikään, mielummin otan haukkuvan kuin koomailevan koiran kehään mukaan!

Poun kanssa selvitellään toistakin solmukohtaa tällä hetkellä, nimittäin noutamista. Ja ihmeiden aika ei ilmeisesti tosiaan ole ohi, Louhi otti eilen ensimmäistä kertaa elämässään noutokapulan suuhunsa, ja vielä kaksi kertaa!!! Noh, kylläkin vain leikin lomassa ja härnäten, mutta kuitenkin! Ehkä se vielä tästä

Meidän pikkukissa ei ole enää kovin pieni, ja se on nyt viime kuukausien aikana rohkaistunut kovasti. Nyt se vetää sikeitä olohuoneen sohvalla ja nojatuoleilla, eikä piileksi enää sängyn alla. Vieraatkaan eivät saa sitä enää piiloutumaan, ainakaan niin pitkäksi aikaa kuin ennen. Vauhdille se sähisee ja murisee kun pentu tulee liian lähelle, mutta seuraavana hetkenä se jo menee itse Vauhdin luokse, ja sama jatkuu.

Täällä käy kieltämättä melkoinen huiske välillä.

Täytyy mainostaa vielä täälläkin: mun amazonin liljani kukkii! Kolme kukkavartta! Vähänkö ihanaa