Tarkkasilmäisimmät ja -korvaisimmat ovatkin jo nähneet/kuulleet todisteita meidän Iisalmen vierailusta, mutta myönnettäköön se vielä julkisestikin: meidän virallinen tokodebyytti oli myös Maaningalla 17.8. ja pieleen meni niin että oksat pois. Itsevarmasti lähdettiin hakemaan kakkosta, jos ei jopa ykköstä, mutta hylsyhän sieltä sitten tuli.
Ennakkoon pelätystä juoksutarkastuksesta selvittiin kunnialla, ja luoksepäästävyydestäkin saatiin ysi. Paikkamakuusta vielä kasi (ei noussut enää perusasentoon), mutta siinä se sitten olikin. Seuraaminen kytkettynä 0, seuraaminen vapaana 0, liikkeestä maahan 0, ja siihen tuomari meidän suorituksen sitten keskeytti. Kuulemma täysin keskeneräinen koira, jota ei olisi vielä kuulunut tuoda kokeeseen. Aika tujua tekstiä!
Eipä siinä, fiaskohan se meidän esitys olikin, Lou ei suostunut kulkemaan tuomarin vierestä, eikä meinannut tulla sivulle kun liikkeenohjaaja oli lähellä. Se hyytyi täysin. Ikävää tässä on lähinnä se, että liikkeestä maahanmenossa L alkoi olla jo enemmän oma itsensä, mutta emme saaneet enää jatkaa. Tosiasia kun kuitenkin on, että tämän valmiimmaksi Louhi ei luultavasti koskaan tule, ja kisakokemusta ei oikein saa muualta kuin kisoista.
Suurin isku tämä oli kyllä omalle treenimotivaatiolleni, olen ollut niin iloinen kun Louhi on tuntunut huomattavasti reippaammalta, melkein kuin "normaalilta" koiralta, ja tulosten saaminen kisakentiltä alkoi näyttää jopa mahdolliselta. Tunnustan itsestäni sen puutteen, että tuskinpa jaksan treenata loputtomiin koiraa jonka kanssa ei kokeisiin ole asiaa.
Ennakkoon pelätystä juoksutarkastuksesta selvittiin kunnialla, ja luoksepäästävyydestäkin saatiin ysi. Paikkamakuusta vielä kasi (ei noussut enää perusasentoon), mutta siinä se sitten olikin. Seuraaminen kytkettynä 0, seuraaminen vapaana 0, liikkeestä maahan 0, ja siihen tuomari meidän suorituksen sitten keskeytti. Kuulemma täysin keskeneräinen koira, jota ei olisi vielä kuulunut tuoda kokeeseen. Aika tujua tekstiä!
Eipä siinä, fiaskohan se meidän esitys olikin, Lou ei suostunut kulkemaan tuomarin vierestä, eikä meinannut tulla sivulle kun liikkeenohjaaja oli lähellä. Se hyytyi täysin. Ikävää tässä on lähinnä se, että liikkeestä maahanmenossa L alkoi olla jo enemmän oma itsensä, mutta emme saaneet enää jatkaa. Tosiasia kun kuitenkin on, että tämän valmiimmaksi Louhi ei luultavasti koskaan tule, ja kisakokemusta ei oikein saa muualta kuin kisoista.
Suurin isku tämä oli kyllä omalle treenimotivaatiolleni, olen ollut niin iloinen kun Louhi on tuntunut huomattavasti reippaammalta, melkein kuin "normaalilta" koiralta, ja tulosten saaminen kisakentiltä alkoi näyttää jopa mahdolliselta. Tunnustan itsestäni sen puutteen, että tuskinpa jaksan treenata loputtomiin koiraa jonka kanssa ei kokeisiin ole asiaa.
Hyvältähän tuo näyttää, kun ei kuule jatkuvaa kannustusta ja kehumista
Liikkeestä maahan oli jo parempi, vaikka Lou tarvi siinäkin tukea
Muuten meillä oli älyttömän mukava reissu, oli ihana nähdä Louhin ja Nástin jatkavan siitä mihin keväällä jäätiin. Leikit meni edelleen hienosti yhteen, ja ilman riitoja tytöt vöynäsi milloin sängyllä maaten ja milloin vähän reippaammin rallaten. Yöt nukuttiin rauhassa omissa sängyissä, Lou tosin totesi pinotut sohvan istuintyynyt parhaaksi nukkumapaikaksi;) Otetaan pian uusiksi (ilman sitä toko-osiota..)!
Napsteri ja Lobsteri, pikku-Kuura ja tyttö-Lauri
Ja vielä Louhistakin se virallinen kaksvee poseeraus
Ja jotta yleisö ei vallan järkyty, Lou on ehdottomasti paras mahdollinen kaveri metsälenkille, vaikka siitä ei tokokaveriksi olisikaan. Ja onhan se nätti katsella, mokoma sängynkoristeC:
Hyvää synttäriä kaikille Boheemeille, koeteltakoon emäntien ja isäntien pinnaa vielä monen monta vuotta!
Kommentit