Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani. Nyt kevätpäiväntasauksen jälkeen voidaankin jo puhua keväästä, vaikka hankea vielä riittää. Lämpimien kelien ja kylmien öiden ansiosta hanki kantaa koiria hienosti, ja vaikka ilman apuvälineitä itse uppoankin hankeen, lumikengillä pääsee yhtä helpolla kuin koirat. Aurinkoisten päivien ansiosta olen myös saanut kasvoille hienon, kulmakarvoihin päättyvän rusketuksen ja läjän pilkkuja. Vielä kun saa pipon pois päästä niin saa otsakin vähän päivänvaloa

Vietettiin viikonloppua/alkuviikkoa taas Kullaalla. Koirat - ja minä myös- nautiskeli metsälenkeistä ja mahtavista hangista, ja kumpikin idioottikaksosista rentoutui reissussa ihan silminnähden. Vauhdille taisi tehdä hyvää viettää pari päivää ympäristössä, missä oli huomattavasti vähemmän teinaria kiusaavia tuoksuja, ja viilettää menemään ja höntyillä ilman huolen häivää. Louhihan nyt nauttii aina maallaolosta, ja tällä kertaa sainkin itse vähän omantunnontuskia siitä, että Pou ei saa asua maaseudun rauhassa ihan pysyvästi. Louhin "tilanne" kun on valitettavasti mennyt nyt viime aikoina vähän huonompaan suuntaa, niin siksi on itselläkin ollut välillä vähän riittämätön olo.

Se on nyt sitten selvinnyt 99,9% varmaksi, että vietetään taas kesä maalla. Alkuperäinen ajatus oli olla Helsingissä, mutta koska työpaikkaa ei tippunut ja Joonaskin viettää kesän muualla, lähdetään mekin Kullaalle. Eikä siinä mitään, kyllähän me siellä viihdytään. Nyt mietiskellään mitä tehdään kämpän kanssa, että pitäisikö ottaa alivuokralaisia kesäksi vai ei. Taitaa olla asia vielä mietiskelymyssyssä

Näytelmöintiasiat ovat nyt selvinneet sen verran, että luultavasti Vausti debytoi junnuluokassa toukokuun alussa Tuomarinkartanolla, ja näyttelyura jatkuu todennäköisesti Savossa elokuussa. Pousti sai vapautuksen näyttelyhapatuksista tälle vuodelle, neiti näpsän kanssa asiaa tuumitaan uudelleen ensi vuonna.

Vausti Hoo kävi eilen suorittamassa hyväksytysti HEPeKon alkutestin. Testissä katsottiin suhtautumista toisiin koiriin ja vieraisiin ihmisiin, ampumiseen ja käsiteltävyyteen kannettaessa. Vaustilla on hauska tapa, se mielellään katselee muita koiria/tapahtumia jos ollaan muutenvaan paikalla. Kuitenkin kun se huomaa että ollaan "töissä", se tarjoaa kontaktia ja leikkimistä ja on kuin muita ei paikalla olisikaan. Ensimmäiseen ampumiseen Vau taisi reagoida heilauttamalla korvaa, toiseen ei sitten senkään vertaa. Ei ehtinyt, kun piti tuijottaa silmiin ja syödä lihapullaa. Luoksepäästävyyttä testatessa saatiinkin ihmettelyä osaksemme, kun Vaus on noin nuori ja niin rauhallinen. Sillä on kyllä äitinsä lehmänhermot, ei voi muuta sanoa. Lopuksi sitten kun odoteltiin tuloksia ja hommat oli ohi, Vauhti pötkötteli maassa ja puuhaili omiaan lumikokkareen kanssa vaikka ympärillä pyörittiin ja hyörittiin. En voi lopettaa hämmästelemistä tuon pennun ominaisuuksista, se tuntuu välillä ihan yliotukselta kun on tottunut piippiiphyörinpyörinhermostunpiiiip Louhiin. Pehmopoikahan Vausti on, mutta muuten se taitaa olla oikein mukava sekoitus äitinsä hyviä hermoja ja itseluottamusta, ja isänsä miellyttämisenhalua

Testi siis läpäisty, mutta ryhmäpaikkaa haettiin olosuhteiden pakosta vasta syksylle. Kesä treenataan Porin puolessa ja toivottavasti sitten syksyllä päästään treenien alkuun Helsingissäkin