Vuoden ensimmäinen reissu suuntautui Iisalmeen Miran ja Nástin luokse, ja sieltä ajettiin porukalla Kuopioon jalostuspäivien näyttelyyn. Vaus matkusti ensimmäisen kerran elämässään junassa, ja käyttäytyi eriomaisen asiallisesti. Pasilan asemalla se oli kuin kotonaan, ja junassa veteli sikeitä.

Ennen sunnuntain näyttelyä ehdittiin kuitenkin perjantaina ja lauantaina lenkkeillä ja juoruilla, niin kuin asiaan kuuluu. Perjantaina Vaus oli Miran kanssa töissä, ja me tyttöjen kanssa käytiin tutkailemassa lähijärven saari päästä päähän. Sisaruksille teki ihan hyvää olla hetki ihan kahden, sen verran kuitenkin on tilanne muuttunut Nástin saatua pennut ja Vauhdin liityttyä porukkaan. Pahempia rähähdyksiä ei sattunut viikonlopun aikana, mutta vähän varovaisesti tytöt toisiinsa suhtautuivat. Kivaa tuntui silti olevan kaikilla

Perjantai-iltana käytiin vielä pikaisesti moikkaamassa Kaikua, ja velipojan ja äidin kanssa leikit sujuivat hienosti, kunnes ilonpilaajatäti höykytti pentuparkaa niin, että Kaiku katsoi parhaaksi pysytellä emännän turvissa. Samassa hötäkässä hajosi Louhilta vielä valjaatkin, melkoista menoa

Lauantain lenkille otettiin kamera mukaan, vaikka keli huono olikin. Joten olkaatten hyvä, lumisadekuvia Iisalmesta:

Sunnuntaina sitten suunnattiin Kuopioon. Aamulla oltiin vielä hyvin aikataulussa, mutta jotenkin se lähtö vaan venyi, ja hermoja koettelevan matkan jälkeen oltiin näyttelyn parkkipaikalla 10.10, kun Vauhdin kehä alkoi 10.20! Juosten rokotuksen tarkistamaan, ja sieltä vauhdilla kehän laidalle. Ja hyvin ehdittiin, ehti jopa pentu parka käydä pissalla

Kootut vinkit kehään:

1. Komea koikkaloikkalaukka on näyttävämpää kuin ravi

2. Koikkaloikat näyttävät hauskoilta myös takaapäin

3. Jos ei halua laukata, aina voi tehdä jotain muuta

4. Kontaktia on hajoteltu paljon, seuraamistakin jo jonkin verran. Seuraaminen kytkettynä on alokasluokan tokoliike, jota on hyvä harjoitella myös juosten

Näppärää Vaan pääsi se ravi oikeuksiinsakin

Musta harmain merkein. Keskikokoinen. Oikeat mittasuhteet näkyvissä. Oikealinjainen pää. Hyvä ylä- ja alalinja. Hyvät kulmaukset. Oikea-asentoinen häntä liikkeessä. Pitkäaskelinen liike. Hyvin kehittynyt turkki. Esiintyy jo mallikelpoisesti.

PEK1 KP VSP

Mittaa saatiin se 52 cm, ja kivekset löytyi sieltä mistä kuuluukin. Tuomarina siis Sakari Poti. Rop-kehässä Poti mietti pitkään Vauhdin ja narttupennun välillä, ja kovasti kehui kumpaakin, mutta päätyi sijoittamaan Vauhdin vsp:ksi liikkeessä kärjestä lepattavien korvien vuoksi.

Kaiku-systeri oli PEK2, ja esitti kehässä yhtä hienoja temppuja kuin veljensä.

Kaiku hengailikin päivän meidän kanssa, ja vietti laatuaikaa veljen kanssa nuohoten. Hieno plikka se on, ahneempi kuin Vau eikä ehkä ihan niin rauhallinen.

Louhin osalta matka ei mennyt ihan niin hienosti, se nimittäin jännitti useampaa, ennen ihan iisipiisi-tilannetta. Suuremmilta traumoilta kuitenkin toivottavasti vältyttiin, ja sekä Lou että Vau luovuttivat verta geenitutkimuksen hyväksi näyttelyn yhteydessä olleessa näytteenotossa. Sen verran tapahtumat saivat kuitenkin aikaan, että taidan vielä tuumia pyörähtääkö Lou sittenkään näyttelykehässä nyt keväällä, vai jätetäänkö ne huvitukset muille. Noh, aika näyttää

Ja meillä kaikilla oli niii-in muu-kaa-vaa! Kuukauden päästä sitten seuraavalle reissulle