Meillä oli vaihteeksi aktiiviviikonloppu/alkuviikko, kun käytiin parin viikon tauon jälkeen Kullaalla treenaamassa. Lauantaina hakuiltiin PAHAn syyspäivien yhteydessä, ja tietenkin tehtiin taas porokoira-peeärrää. Lähdettiin Helsingistä vasta lauantaiaamuna, ja koska ajettiin suoraan treeneihin, Lou ja Vau pääsivät mukaan tallaamaan aluetta ja vähän jaloittelemaan.

Louhin treeni meni ihan hyvin, alkuun yksi mm niin että näki alun, sitten kaksi piiloa vastatuuleen, ja lopuksi vielä myötätuuleen niin että näki alun, lähinnä suorien pistojen vahvistamiseksi. Kaikki ihan ok. L etenee hyvin vaikka ei olisikaan saanut vielä hajua, ja noissa helpoissa, missä tuuli suoraan mm:n luota, lähti hyvällä vauhdilla. Vähän puhuttiin että voitaisiin ottaa vieraiden kanssa leikkimistä treeneihin mukaan, ja että mm:t voisivat palkatessa esim. silittää tai vastaavaa namin annon lisäksi. Tähän asti koiraan koskeminen on ollut ehdottomasti kiellettyä... Meillä on todella mukava porukka, ja niin pieni, että kaikki ovat jo Loulle tuttuja, ja se mahdollisuuden tullen kyllä hakee huomiota treenikavereiltakin. Ilmaisutavastakin on jo vähän ollut puhetta, mutta koska meillä ei Loun kanssa ole kisatavoitteita, ilmaisulla ei ole mikään kiire. Ajattelin että katsotaan jos se ajan myötä alkaa tarjota jotain itse. Mutta kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli Poun osalta

Vauhti sai elämänsä toisissa hakutreeneissä tehdä muutaman näkölähdön ja haamun. Ja voi sitä intoa! Ihmisiä ja lihapullia, mitä muuta voi lapinpossukoira toivoa! Vauhdin kanssa ollaan kyllä hyvällä pohjalla, se lähti mielettömällä innolla joka kerta, eikä meinannut nahoissaan pysyä kun piti hetki odottaa ennen lähetystä. Tai siis "lähetystä", eipä siinä muuta vielä tehdä kun päästetä valjaista irti. Suurin homma olikin saada Vau metsästä takaisin autolle, eihän pieni koira voi lähteä kun metsään jäi vielä ihmisiä ja lihapullia! Loistava penikka! Kyselin vähän vinkkejä Annelta koiran vaihdon lomassa tuohon Vauhdin perusasennon treenaamisen, ja ihan hyvät eväät saatiin siihenkin mukaan. Meillähän "ongelma" on siis se, että Vau ei voi pysyä sivulla, vaan sen täytyy päästä suoraan eteeni tapittamaan. Ja "ongelma" se on siksi, että olen itse naksutellut Vauhdille kontaktia juurikin V:n istuessa edessäni, näppärää

Sunnuntaina Vauhti pääsi makkarajäljelle, ja ihan hienosti meni alun kangertelun jälkeen. Vähän Vau poikittaa nameja etsiessään, ja maanantaina aamulla uudella jäljellä tajusin vihdoin mistä se johtuu: laitan nameja liian lyhyin välein. Maanantain jäljellä Vauhti nimittäin hyppäsi muutaman makkaran yli, jolloin pysyi koko ajan linjassa jäljen kanssa. Aika taitava Vau! Pitäisi vaan alkaa Viikissäkin tekemään pojalle jälkiä, mutta jotenkin se täällä on olevinaan niin vaikeaa.. Jos joku random-koira vaikka käy syömässä ne namit sillä aikaa kun haen koiran?

Tein sunnuntaina myös Louhille jäljen, jonka Pou pääsi ajamaan maanantai-aamuna. Jälki ei ehtinyt vanheta kuin sellaiset 18 tuntia, mutta laiska kun on, en vaan saanut itseäni vielä aamulla sitä tekemään. Eli ei auta sano nauta.

Jäljellä oli pituutta sellaiset pari sataa metriä, yksi makaus mistä jälki jatkui 90 asteen kulmassa, ja kaatona sieni ja namipurkki. Maasto oli perus Järventaustan metsää, eli todella ryteikköinen kivikko. Lisävaikeutena vielä alueella raivatut roskapuut, ja vieressä ollut ketunpesä. Lou lähti hyvin, ja eteni makaukselle asti todella tasaisesti, vaikka joutuikin välillä vähän hakemaan kulkukelpoista reittiä puunrunkojen alta. Jäljen kulmassa taisi saada vainun niistä ketuista, ainakin nenä nousi metrin korkeuteen ja Pou Olisi Tahtonut lähteä väärään suuntaan. Hetki keskusteltiin prioriteeteista, ja pienen etsimisen jälkeen jälki nousi uudelleen ja ajettiin taas tyylillä loppuun. Meikäläisen perässä rämpimisestä olikin sitten tyyli kaukana... Ihan ok tämäkin, vähän kyllä harmittaa se riistainto. Mutta eiköhän se saada kuriin. Täytyisi kipeästi alkaa lisäämään jälkien pituutta, mutta sopivia paikkoja on niin vaikea löytää. Meillä Kullaalla on tosiaan niin kivikkoista, että paikkapaikoin kulkeminen on lähes mahdotonta, eikä se kivi muutenkaan kovin hyvä alusta jäljen vetämiselle ole..

Tällä viikolla on lisäksi vähän tottisteltu/tokoiltu ja nähty kavereita, ja lisäksi Vau pääsi painimaan muiden pentujen kanssa Lapikkaan vapaamuotoisten yhteydessä. Että ei hullumpi viikko tähän mennessä koirien osalta