Joulu oli ja meni ja hengissä selvittiin, taas kerran. Tosin Kullaalla on kuulemma tänä vuonna kuollut kymmenisen ihmistä vähemmän kuin yleensä, joten sormet ja varpaat ristissä että nähdään tulevakin vuosikymmen

Ollaan siis lomanvietossa Kullaalla, ja aika kuluu lenkkeillen ja lukien. Pyhät olin sopivasti kipeänä, mutta nyt jo helpottaa, eikä lenkitkään kulu enää henkeä haukkoen. Jotain pientä tokottelua ollaan tehty sisätiloissa, mutta hyvin pieneen ovat treenit nyt jääneet. Ja ihan tyytyväisiltä nuo toverit vaikuttavat, kun vaan pääsee pelloille ja mettiin juoksemaan

Joulun kunniaksi molemman karvakorvat pääsivät vaa'alle, ja yllätys oli suuri kun Pou painaa edelleen sen 17,5 kg. Kylkilluut tuntuvat, jopa niin hyvin että jouduin vähän lisäämään ruoka-annosta, mutta paino pysyy samassa. Tosiaan kaksi kiloa syksyn aikana tullut Louhille lisää painoa! Ei ole meidän pikkukoira enää mikään höyhensarjalainen, vaikkei mikään hujoppi olekaan. Vauhtirontti painaa suunnilleen sen 17 kg ja syö kuin hevonen. Tyyppi vetelee reilut 6 dl nappuloita päivässä, ja siihen vielä namit päälle. Sitä saa kyllä vahtia ettei pääse lihomaan, mutta tällä hetkellä Vaulla on taas joku kasvupyrähdys meneillään ja vyötärö on herrallakin aika kapea. Mutta jos kolme-neljä tuntia päivässä painii ja juoksee tädin kanssa ulkona niin kyllähän siinä kalorit kuluu. Korkeutta junnulle on siis tosiaan tullut myös hurjasti lisää nyt äkkiseltään, 50 cm rajapyykki on varmasti jo rikottu, saattaa olla jo sentin-pari siihen päälle. Ajattelin jo tuossa syksyllä, että Vauhdista saattaa sittenkin tulla suunnilleen ihannekokoinen uros, mutta nyt näyttää kyllä siltä että tyyppi menee sinne ylärajoille, jollei jopa yli. Suurella mielenkiinnolla odotan miten käy

Muutenkin tuntuu siltä, että kohtapuoliin tarvii myöntää ettei meidän Vauva ole enää mikään vauva. Lou on kohtuu painokkaasti tukahduttanut kaikki Vauhdin miehiset eleet jo aika pitkään, mutta nyt meidän nuori herra on tajunnut olevansa Mies tädin vastalauseista huolimatta. Tällä hetkellä koipi nousee jo useammin kuin jää maahan, ja lisäksi (oletettavasti juoksua tekevän) Nadan pissit pitää lipittää parempiin suihin, ja viehättävää daamia liehitellään minkä ehditään. Ja kyllä sillä ihan kunnon uroskoiran flirttieleet jo on. Niin ne lapset kasvaa. Nyyh. No, meidän poppoo suuntaa Helsinkiin vuodenvaihteen jälkeen, joten lapinborocolliet jää pilkkeeksi innokkaan isäkandidaatin silmäkulmaan

Mitäs vielä... Pou on selvinnyt yllättävän hyvin kovatkin pakkaset olemattoman turkkinsa kanssa. Niin kauan kun pysytään liikkeessä, ei se miinus parikymmentäkään tee tiukkaa -edes tassut ei palele- mutta pysähdellä ei pahemmin voi. Mikä lie hormoonihäiriö sillekin on tullut, kun alkoi toista kertaa tälle vuodelle työntää vähiä pohjavillojaan pihalle, ei hyvä ei. Noo, on sillä varmaan taas kesäkuussa oikein paksu, lämmin turkki. Kätevää.

Kamera on mukana lomanvietossa, mutta sairastamisen ja sateisten ilmojen takia sitä ei vielä ole pahemmin ulkoilutettu. Vielä tässä ehtii. Muutama kuva kuitenkin parin viikon takaa, kun Viikkiin saatiin ekat lumet