1. Matkusta perjantaina koiran kanssa kuusi tuntia ääriään myöten täydessä junassa älyttömän kokoisen rinkan kanssa

2. Tunne olosi lauantaiaamuna vähän flunssaiseksi, mutta lähde silti parin tunnin lumikenkäilylle. Jos lenkki venyy parista tunnista viiteen, tehtävä suoritettu.

3. Vietä lauantai-sunnuntaiyö nukkuen katkonaisesti, ja vie koirat pissalle viiden jälkeen aamulla, koska et jaksanut pissattaa niitä ennen nukkumaanmenoa.

4. Kun sunnuntaiaamuna hengittäminen sattuu, kurkkuun koskee ja melkein yskit keuhkosi pihalle, huolestu siitä että koirasi saattaa olla jumissa lauantain viiden tunnin umpihankilenkistä, ja näyttää näyttelykehässä lähinnä rammalta kamelilta.

5. Panikoi matkalla näyttelypaikalle vähintään neljästi. Koirasi voi muun muassa karata kehästä, purra tuomaria tai mennä tuomarinpöydän alle piiloon.

6. Kun oman luokkasi vuoro vihdoin koittaa, mene kehään tyynenä ja rauhallisena, äläkä tiputtele räkäisiä nenäliinoja kovin montaa ympäriinsä. Jos muistit ottaa koiran mukaan, kaikki kunnossa.

7. Hoida homma kotiin, ja muista hymyillä vaikka päälläsi on tuplasti liikaa fleeceä, hiki valuu ja koirasi ei edes vilauta korviaan koko esiintymisen aikana.

Näin helppoa se on

Louhin arvostelu: 46 cm. 2,5v. miellyttävä hyvärunkoinen ja-luustoinen nuori narttu. Hyvä ilme kapealinjainen pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut. Hyvin kannettu häntä. Hyvä karvan laatu, pohjavilla. Liikkuu hieman löysästi edestä, muuten hyvällä askelpituudella ja voimalla. Hyvä luonne.

ERI AVK3

Näin nätisti tuomarille niiattiin

Ja kyllä ne korvatkin lopulta nähtiin, vaikka ilme onkin aika untelo

Että näin. Tavoitteet saavutettiin: kehästä selvittiin hengissä ja lähes kaikissa sielun ja ruumiin voimissa. Pn-kehässä Lou muistutti lähinnä jo zombia, niin väsynyt se oli. Saija Juutilaisesta tuli meikäläisen suosikkituomari, niin järkevästi ja ystävällisesti hän käsitteli koiria. Eikä ne puheet lupaavista nuorista nartuistakaan vaikutelmaa huonontanut

Kehästä kun tultiin, Louhi pääsi taas tekemään peeärrää lapinporokoirien hyväksi, kun meitä (lue koiraa;) jo kehässä ihaillut pariskunta tuli kyselemään porokoirista ja niiden pärjäämisestä kaupungissa. Olivat ohjelmasta bonganneet että ollaan Helsingistä, joten siinä sitten hetki rupateltiin porokoirista armaassa pääkaupungissamme. Nastin pennutkin siinä tuli puheeksi, ja rouva kysyikin sitten heti että koskas Lou tekee pennut. Niitä saakin sitten odottaa.

Roppi ja VSP

Louhi söpöliini. Moni rotua tuntematon varmaan helposti ihastuukin Louhiin, kun se on niin nätti. Ja täytyy kyllä myöntää että omaankin silmään nämä kevyemmät näyttävät paremmilta kuin ne (rotutyypillisemmät?) tankkerit. Mistäköhän syystä

 

Parhaat kuvat ja tarkempi selostus löytyy Nástin blogista.

Oli taas todella hauska reissu, tosin tämän flunssa-osion olisin voinut jättää välistä.. Kiitos taas seurasta, kyydeistä ja katosta pään päälle Mira ja Naps