Kohta kuukausi oltu jo maalla, kevättyöt parhaillaan käynnissä. Lou on välillä päässyt mukaan korjaamaan aitoja, mutta lähinnä se on joutunut tylsistymään sisällä. Peltotöitä tehdään aina säiden salliessa, ja traktoriin en sentään viitsi ottaa koiraa mukaan. Muutenkin kun eläimet ovat vielä suurin osa sisätiloissa, ei koiraa kovin usein voi ottaa mukaan. Mutta iltaisin sitten lenkkeillään koko päivän edestä, ja mikäs täällä on lenkkeillessä kun ei välttämättä tarvitse ottaa remmiä edes mukaan!

Yksi vakilenkkimme kulkee hakkuuaukealta, jossa liikkuu paljon hirviä. Siellä näkee aina jälkiä ja läjiä, ja välillä makausjälkiäkin. Yhtään hirveä ei olla nähty, tai ainakaan minä en ole... Jokunen viikko sitten Lou bongasi sieltä jotain, lähti aika haipakkaa melkein jalkojeni juuresta ja kohta kauempaa kuului haukku. Siinä kirosin mielessäni (olin kaiken lisäksi juuri ajatellut että ihme homma kun Lou ei kertaakaan ole käynyt siellä jahdissa...), ja päätin vaan kylmästi jatkaa matkaa etiäpäin. Muutama kumea vuh vielä kuului, ja palttiarallaa minuutin päästä pikkukoira tuli takaisin niin maan tyytyväinen virne naamallaan. En tiedä kävikö se ajamassa hirvet liikkeelle vai mitä siellä pusikossa oli, mutta kaiken kaikkiaan aika kiinnostava tapaus!

Olen tästä tainnut aiemminkin mainita, mutta Lou on viime aikoina rauhoitunut kovasti. Se ei ole enää lainkaan niin innokkaasti etsimässä saalista (no, pupujahdissa se kyllä välillä käy jos en ehdi sitä pysäyttää), ja pysyy metsässä paljon lähempänä. Ei se jaloissa sentään ole, mutta Louhiksi kulkee lähellä. Vaikka se kuvaamaan pysähtymistä protestoi edelleen piiiiIIIPPaamalla, silloin tällöin se saattaa paikallaankin olla hiljaa. Harvinaista se on, mutta välillä sentään.

Koehaaveet on tältä vuodelta taas tokon osalta haudattu, seuraaminen alkoi luoksepäästävyyshajoitusten myötä tökkiä niin pahasti. Tai ei seuraaminen töki, Lou vaan ei seuraa. Edes ilman häiriötä. Siitä on tullut Se Ikävä Juttu. Mutta jos jotain positiivista haetaan, niin paikkamakuu menee häiriönkin kanssa hienosti, ruutu on Louhin mielestä tosi hauska, ja kaukotkin alkaa olla hanskassa lähietäisyydeltä. Ja luoksepäästävyyttä otetaan aina kun mahdollista. Ehkä se vielä tästä, joskus.

Ostin vihdoinkin sen puoli vuotta suunnitellun kameran. Pikkumusta cyber-shot on ollut käytössä viikon verran, ja pikkuhiljaa tullaan tutuiksi. Tässä muutama otos sen ensimmäiseltä lenkiltä. (Tarkennuksissa vielä kieltämättä parantamisen varaa)