Saatiin poikkeuksellisesti vieras (lue kameramies) Helsingistä, joten kerrankin reenikuvia meistä! Melkonen pläjäys sitten onkin.
Aloitetaan torstain agiliitelystä, tosin meidän meno ei mitään liitelyä ole, Lou lienee samaa mieltä;)
Aloitetaan torstain agiliitelystä, tosin meidän meno ei mitään liitelyä ole, Lou lienee samaa mieltä;)
Ensin kuunnellaan rauhassa ohjeita:
Hyppy on helppo, samoin kuin suora putki:
U:n muotoon laitettu putki onkin jo hankalampi, samoin kepit vaativat vielä työtä:
A-este on huippuhauska, ja kontaktit otetaan tarkasti. Puomilla alastuloa täytyy vähän jarrutella käden kanssa.
Renkaan uudelleenopettelu on ollut vähän haastavaa, vaikka vuosi sitten siinä ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Mennäänkö täältä..
..vai kuitenkin täältä?
Alkuun, loppuun ja välipalkaksi täytyy tietenkin vähän riehua, ja siihen Lou on aina valmis:
Meidän agilityt taitaa jäädä tähän kurssiin, tavoite on kuitenkin jo melkein saavutettu. Tavoitteenahan meillä oli pystyä suorittamaan kaikki esteet, ja nyt kun keinukin jo menee jotenkuten, on loppu enää lasten leikkiä. Koiran syttyminen lajiin olisi kuitenkin ollut mukava bonus! Mitenkään innostunut Louhi ei kuitenkaan ole, vaan tekee lähinnä minulle mieliksi. Eli eiköhän se ole sitten siinä.
Perjantaina tokoiltiin, reenit meni aika tavanomaiseen malliin.
Paikkamakuu on ihan iisipiisi, Lou odottelee nätisti ja rauhassa:
Otettiin pitkästä aikaa ruutua, asetin ja namin kanssa sekin menee jo hienosti:
Tokohypyssä jouduttiin palaamaan vähän takaisinpäin, kun Louhi ei millään meinannut irrota pelkällä suullisella käskyllä. Nyt nami odottaa hypyn toisella puolella, ja kädet saa olla rauhassa sivuilla. Esteen minimaalinen korkeus johtuu muista ryhmäläisistä; en viitsinyt pienten koirien jälkeen nostaa estettä vain meitä varten. Hyi minua;)
Sivu! Ja siitä seuraa mars:
Seuraaminen ja muut siihen perustuvat liikkeet (liikkeestä maahan ja liikkeestä seis) on tällä hetkellä meidän kompastuskivi. Lou tuppaa jätättämään, ja hakee kontaktia vain ajoittain. Perusasentoon se tulee välillä liian lähelle, laittaa joskus ihan tassun kengälle. Meinaa ilmeisesti etten ainakaan ilman häntä pääse liikkeelle:)
Lauantaina oltiin taas mökillä, kuvassa meneillään uinnin jälkeinen hepulointi. Ja Louhihan ei siis ui -ainakaan vapaaehtoisesti- vaan raasu tipahti laiturilta tavoitellessaan keppiä, ja joutui toista kertaa elämässään uimasille. Ei saanut kuitenkaan onneksi traumoja, vanhoja on jo ihan tarpeeksi;)
Sunnuntaina tehtiin ex tempore visiitti Kivojen Koirien mätsäriin, ja Lou sijoittui sinisten kolmanneksi. Tuomaria se pelkäsi edelleen, tunnustelu ja hampaiden katsominen hoidettiin koiran lähestulkoon maatessa sylissäni. Edistystä viimevuotiseen oli kuitenkin tapahtunut, namit alkoi maistua heti kun tuomari irroitti kätensä. Niitä sitten syötiinkin ihan urakalla. Oli kuulemma vaikea päättää kumpi saa sinisen, mutta oli "pakko" antaa se aralle koiralle. Samapa se meille, ei me voittoa mentykään hakemaan. Osallistumismaksun edestä taidettiin kyllä saada palkintoja!
Seuraavaan kertaan taas, paneudutaan sitten niihin paimennusasioihin:)
Sunnuntaina tehtiin ex tempore visiitti Kivojen Koirien mätsäriin, ja Lou sijoittui sinisten kolmanneksi. Tuomaria se pelkäsi edelleen, tunnustelu ja hampaiden katsominen hoidettiin koiran lähestulkoon maatessa sylissäni. Edistystä viimevuotiseen oli kuitenkin tapahtunut, namit alkoi maistua heti kun tuomari irroitti kätensä. Niitä sitten syötiinkin ihan urakalla. Oli kuulemma vaikea päättää kumpi saa sinisen, mutta oli "pakko" antaa se aralle koiralle. Samapa se meille, ei me voittoa mentykään hakemaan. Osallistumismaksun edestä taidettiin kyllä saada palkintoja!
Seuraavaan kertaan taas, paneudutaan sitten niihin paimennusasioihin:)
Kommentit