Hepekon kevätkausi alkoi virallisesti viime viikolla, ja meilläkin alkoi treenit pyöriä ihan säännölliseen tahtiin. Ensimmäiset treenit oli maastossa, ja koska treenipaikkana ollut hiekkakenttä oli muuttunut kivien ja soran säilytyspaikaksi, suunniteltu kovan pinnan jäljestys siirtyi hakuun lumisessa metsässä. Halusin että Vapin vuoro on mahdollisimman loppupuolella treenejä, että jälkiä olisi alueella mahdollisimman paljon, ettei homma menisi jälestämiseksi. Ja näinhän sitten tehtiin Ensimmäinen ukko näkölähtönä -edellisistä hakutreeneistä oli kuitenkin se puolisen vuotta. Innokkaasti lähti, suoraan meni eikä pahemmin hiljentänyt vauhtia missään vaiheessa. En ole ihan varma tuliko haukku jo ilman apua, mutta parista haukusta lelu suuhun, ja koira tuotiin leikkien takaisin, mun pysyessä koko ajan keskilinjalla. Toinen mm meni leikityksen aikana valmiiksi, keskilinjan vastakkaiselle puolelle, tosin ihan lähelle, ehkä johonkin 10 tai 15 metriin. Muuten ihan ok, mutta piti vähän yllyttää että haukkui, mutta sitten haukkua tuli enemmänkin. Toisen aikana kolmas mm meni samoin valmiiksi, vastakkaiselle puolelle noin parinkymmenen metrin päähän jonkin verran lähetyskohtaa sivummalle, tarkoituksena saada pientä laatikkomaista muotoa pistoon, kun haju tulisi tuulen mukana takaa Vapin edettyä jonkin matkaa. Vaan toisin kävi. Vau lähti melkein tykinkuulana, pysähtyi ehkä kymmenisen metrin jälkeen tarkentamaan saamaansa hajua(!) ja suuntasi siitä suoraan ukolle Haukku tuli vikalla paremmin, ihan jees.

Vapulla on ihan ilmiömäinen nenä, ei voi muuta sanoa. Ainakaan sen suhteen ei ole siis ongelmia, nokka on auki ja toimii. Ilmaisukin on hyvällä mallilla siihen nähden miten vähän sitä on vasta otettu, joten ei huolta senkään suhteen. Ainut mikä tässä vähän pelottaa on pistot, että niistä saadaan tarpeeksi pitkät ja suorat. Mutta onneksi niiden kanssa ei peko-puolella ole ihan niiiin tarkkaa, jätetään sitten pk-haku pois ohjelmistosta jos tarpeen Niin juu, ja onhan meillä toinenkin ongelma, vähän akuutimpi sellainen... Vauhti nimittäin saattaa -yllätys yllätys- hypätä leikittäjän käteen kiinni. Ei kiva. Se nimittäin saattaa kiihkoissaan napata aika kovaakin. Nyt otetaan siis tiukka linja että käsiin ei hypitä ja hihoja ei purra. Ihan oikeasti tällä kertaa

Mitäs meillä muuta... Vapilla korvat edelleen vähän vaivaa, tiedä mikä ihme niissäkin on, ja pojalla on myös ihan hirvittävä karvanlähtö. Siltä on jo pari viikkoa lähtenyt hillittömästi villaa, ja olen jopa harjannut sitä pari kertaa viikossa, mutta silti sitä vaan riittää. Todella rasittavaa. Mutta on tämä kieltämättä fiksumpi aika kesäturkille kuin elokuu, joten mikäpä siinä. Onneksi ei tullut ilmoitettua sitä mihinkään näyttelyyn nyt keväällä

Lopa on ollut aika tiukalla dietillä nyt jonkin aikaa, siitä ehti tulla melkoinen paksukainen kaikenmaailman herkkujen ja luiden syömisen vuoksi. Nyt Lou on vähän nirsoillut eikä ruoka ole maistunut, mutta eipä se laihtuminen silti tunnu kovin nopeasti tapahtuvan... Vaan vahvistuipa taas sekin asia, että RC ei tosiaan Louhille sovi, joten eiköhän näiden kokeilujen jälkeen Poukkis siirry taas Orijeniin. Se sille ainakin sopii, ja vaikka se kallista onkin, sitä menee niin vähän ettei se niin kovin haittaa. Hapille tuntuu RC:n energy sopivan ihan hyvin, se ei ole nyt karvattomanakaan ihan luurangon näköinen! Syssymmällä kokeillaan vielä extra energyä, jos ei sitten tarvisi syöttää sille enää mitään tanskandogin annoksia

Kevät tulee hitaasti mutta varmasti, juoksutossut on kaivettu naftaliinista ja vähän ollaan käyty jo hölkyttelemässä. Lenkkimaastot on tällä hetkellä aika huonolla tolalla, kun lumet eivät ole vielä sulaneet mutta kunnon hankeakaan ei enää ole. Loskaa ja paskaa vaan joka puolella. Vesisadetta odotellessa