My name is Bond, James Bond

Syksyllä -olikos se nyt lokakuuta- tehtiin perheen kesken pikavisiitti Lontooseen Tuulin pyöreitä 24-vuotissynttäreitä juhlistamaan. Sää oli asiaankuuluvan sateinen ja sumuinen, mutta siitä huolimatta Lontoo todettiin hienoksi paikaksi, jossa olisi saanut kulumaan tuplamäärän päiviä.

London Eye sai kunnian toimia sightseeing-kierroksena, ja aika hulppeat näkymät puolen tunnin kierroksella olikin.

Miten perin englantilaista: Big Ben ja punainen bussi Waterloohon

Britithän ovat tunnetusti kohteliasta väkeä, josta kertoo jo ystävällisen varoittavat kyltitkin

Sen sijaan en ole aivan varma, mitä tämä vessan ovessa ollut kehoitus kertoo paikallisista...

Brittilää pidetään kehittyneenä sivistysvaltiona, mitä se tietenkin onkin, mutta kieltämättä kansakunnalla on vielä parantamisen varaa juurikin näissä hygienia-asioissa. Ja se teiden ylitys! Herranjestas, siitä vaan hullujen taksikuskien ja bussien teilattavaksi, valoja ja suojateitä vähän turhan harvassa.

Kunnon turistien tapaan seurattiin ja kuvattiin vahdissa olevaa sotilasparkaa, mutta ratsuväen leveän takin helmojen hulmahdukset olivat liikaa pikkupokkarille, joten yhtään julkaisukelpoista otosta ei poikaparasta saatu.

Tuuli kävi villitsemässä toisen vahdin hevosen: heppa seisoi kuin patsas siihen asti että Tuuli meni viereen, sen jälkeen se enemmän tai vähemmän hamuili kaikkia lähelle tulevia. Ja kuten hepan mahan alta näkyvässä kyltissä lukee: Beware Horses may kick or bite Thank you

Teinit Trafalgar squarella.

Että mitenkäs olisi, mennäänkö tuopille tai parille?