Täällä se nyt on, meidän Vauhti. Ihan mielenkiintoisen oloinen tapaus, pikkukaverilla on kohtuullisen suuri ego ja kohtuullista kovempi ääni. Ahne se on, ja ihmisten perään, ja kova haukkumaan. Isoja koiria komennetaan sumeilematta, ja samoin toisten ruokakupeille mennään aika röyhkesti. Louhin kanssa leikit sujuu, vaikka välillä tädin pinna on kyllä koetuksella. Jospa se Loukin jossain vaiheessa alkaa pentua komentamaan.

Vauhti on nähnyt jo lehmiä ja lampaita ja autoja ja moottoripyöriä ja traktoreita, ollut mukana hevoshommissa, ollut meidän muiden kanssa yökylässä, ja saanut tuntuvan korotuksen ruoka-annoksiinsa. Vau on myös alkanut tunnistaa nimensä! On se vaan aikamoinen penikka.